Blogi

Näin valmistaudut palkkakeskusteluun

Paula Narkiniemen blogi, jossa aiheena työn ja työnhaun maailma.

Alkuvuosi tuo tullessaan edellisvuoden tavoitteiden läpikäymisen ja sitä myöten monessa organisaatiossa tarkistetaan myös palkkoja. Jos mielit muutakin kuin indeksikorotusta liksaasi, kannattaa mahdolliseen palkankorotuskeskusteluun valmistautua huolella.

Olen ollut palkkaneuvotteluissa, joissa tiimiläinen pyytää palkankorostusta perustelemalla pyyntöään mm. pelkällä työvuosien määrällä, sillä että ”tuntuu siltä, että liksaa pitäisi olla enemmän” tai vetoamalla alan yleiseen muttei vakiintuneeseen palkkataulukkoon, jota tämä on itse tulkinnut väärin. Mikään näistä pyynnöistä ei edennyt korotukseen, eikä ihme, taustatyö ja perustelut ontuivat niin, ettei niiden pohjalta olisi voinut nostaa kenenkään liksaa, vaikka kuinka olisi halunnut.

Sen sijaan hyvin perustelluissa tapauksissa päätöksen tekeminen tiimiläisen eduksi on jopa helppoa, jos talous sen antaa myöden – ja totta kai on paljon myös tapauksia, joissa itse esihenkilönä on ajanut tiimiläisen palkkaan ansaittua korotusta. Oli tilanne mikä tahansa, jollekin perustelut on tehtävä ja jos työn tekee hyvin, on puoltava päätös helpompi saavuttaa.

Lue myös: Näin pyydät palkankorotusta ja saat sen

Palkankorotuskeskusteluun kannattaa siis valmistautua ja kirjata ainakin nämä asiat itselleen valmiiksi ylös keskustelun tueksi:

  • Miksi ansaitset mielestäsi enemmän palkkaa? Perustele selkeästi pyyntösi: mitä tuloksia olet tuonut pöytään, miten roolisi ja tehtävänkuvasi on ehkä kasvanut ja miten olet menestynyt niissä, millaisia projekteja olet onnistuneesti saattanut valmiiksi jne. Muista koota konkreettisia esimerkkejä onnistumisistasi. Perusteeksi ei tosiaan riitä se, että olet tehnyt X vuotta töitä yrityksessä, jos työnkuvasi tai saavutuksesi eivät ole noiden vuosien aikana muuttuneet mitenkään – niin sanotut kilometrikorotukset tehdään yleensä kaikille indeksien perusteella. Hyvä idea on kerätä vuoden varrelta onnistumiset ja syyt niiden taustalla tiiviiksi paketiksi jo etukäteen silloin kun kehitystä on tapahtunut – näin et unohda vanhempiakaan perusteluitasi kun on aika puhua palkasta.
  • Minkälaista korotusta olit ajatellut? Sanallista myös pyyntösi summat ja perustele, miksi juuri kyseinen summa tai prosentti on mielessäsi.
  • Benchmarkkaa ja vertaile. Tee taustatyösi ja selvitä ja vertaile, mitä vastaavista tehtävistä muualla tai teillä maksetaan. Nimiä ei ehkä kannata mainita, mutta jos liksasi on selkeästi alle muiden verrokkien, ja koet tulleesi väärin kohdelluksi, kannattaa tiskiin lyödä lukuja muista vastaavista tehtävistä ja niiden palkoista. Näin asetat esihenkilösi tilanteeseen, jossa saat myös toivottavasti perustellun vastauksen, jos palkankorotusta ei heru.
  • Kysy, mitä sinun tarvitsee tehdä saadaksesi ylennyksen tai palkankorotuksen? Jos et ole vielä varma, miten lähteä koko palkkakeskusteluun, voit aloittaa siitä, että kysyt suoraan mitä juuri sinun tarvitsisi tehdä eri tavalla, jotta saisit jatkossa parempaa palkkaa tai vaikka ylennyksen. On turha arvuutella esihenkilön tai johtajan toiveita ja motiiveja, kun niistä voi kysyä suoraankin. Yleensä tällaista aktiivisuutta arvostetaan, ja kun aikanaan on aika neuvotella lisää palkkaa, olet alustanut keskustelua jo aiemmin. Lisäksi saat toivottavasti konkreettista tietoa siitä, mitä seuraavan askeleen ottaminen urallasi vaatii, jos tämä ei muuten tule kehityskeskusteluissa esiin.

Katso Oikotien palkkavertailusta eri tittelien palkat – se voi auttaa sopivan palkkahaarukan kartoittamisessa.

Lisäksi: jos et ole koskaan ennen pyytänyt lisää liksaa, ja tilanne hermostuttaa, kannattaa harjoitella pyynnön ääneen sanomista etukäteen. Se, että keskustelun avauslauseet ja omat perustelut puhuu itsekseen ääneen etukäteen helpottaa sanojen ulos saamista tositilanteessa. Kuulostaa hassulta, mutta helpottaa tositilanteessa, kun perusteluiden kanssa ei tarvitse takellella.