Mitä vastaat, kun joku kysyy paljonko sinä tienaat?

Onko palkka meille edelleen tabu?

Palkka-avoimuus on asia, jota hakijat toivovat työpaikkailmoituksiin säännöllisesti. Usein palkkaa ei kuitenkaan ilmoituksista löydy. Iloisia poikkeuksiakin toki mahtuu joukkoon. Vielä olemme kuitenkin paljon uutta maailmaa jäljessä palkka-avoimuuden kanssa. Palkka on edelleen meille suomalaisille tabu, jota on vaikea murtaa. Mistä tämä juontaa juurensa? Tuleeko tuo tabu koskaan murtumaan? Pitääkö sen edes murtua? Mitkä ovat nuo iloiset poikkeukset? Näitä kysymyksiä pohdin tässä kirjoituksessa. Tervetuloa matkalle mukaan!

Massi, pätäkkä, tuohi, eugeni, hillo, gilla, liitu millä piirtää. Kaikki nämä ovat rahan ja sitä kautta palkan, eli työstämme saatavan rahallisen korvauksen synonyymejä. Vaikka rahalla on monta nimeä, kuten rakkaalla lapsella kuuluukin, niin silti siitä ei juuri meillä Suomessa puhuta. Ei, vaan ennemminkin hyssytellään ja pidetään kynttilää vakan alla.

Vanhat kansansanonnatkin tukevat tätä rahasta puhumattomuuden kulttuuria. Katajainen pohjoisen kansa on ikiajat korostanut vaatimattomuuttaan ja jopa kautta aikamme merkittävimpiin kirjailijoihimme lukeutuva Eino Leino kirjoitti aikoinaan Laulu onnesta -runoonsa: ”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön”. Itsensä esille nostaminen ja kehuminen on ollut meille lähtökohtaisesti hieman vierasta. Näistä lähtökohdista melkein luulisi, että myös rahasta puhuminen olisi syntiin verrattava rikkomus!

Miksi palkasta ei puhuta? Perittyä käytösmallia voi olla vaikea muuttaa

Tiedätkö paljonko naapurisi tienaa? Varmaankaan et, sillä usein jopa oman puolison, sisarusten, vanhempien, sukulaisten tai kaveripiirinkin palkat ovat tarkoin varjeltuja valtionsalaisuuksia. Jos asiasta tohtii kysyä, niin useimmiten saat vastaukseksi paljon asiaa avaavan ”Ihan ok”, ”Kohtalaisesti” tai ”Ihan jees” -tokaisun. Useimmiten keskustelu päättyy siihen. Sinänsä tämä on hieman hassua, sillä halutessa kaikki verotiedot ovat kaikkien saatavilla ja vieläpä kohtuullisen helposti. Silti meitä suomalaisia edelleen leimaa salailun, vaatimattomuuden ja vaikenemisen kulttuuri.

Miksi rahasta ja palkasta puhuminen on meille niin vaikeaa? Itse koen, että tätä mainitsemaani vaatimattomuuden kulttuuria on iskostettu meihin kotikasvatuksessamme kautta sukupolvien. Tämä yleinen vaatimattomuus ja jopa itsensä vähättely heijastuu suoraan myös rahasta sekä palkasta puhumiseen. Sanotaan, että suomalaista lottovoittajaa ei voi katukuvassa ulkoapäin tunnistaa ja se kuvastaa tilannetta mielestäni melko hyvin. Ehkä pelkäämme kateutta tai olemme itse kateellisia, en tiedä.

”Raha ei tuo onnea!”, ”Muista, ettet sitten ekassa haastattelussa kysy palkasta mitään!”, ”Onko sopivaa pyytää nyt jo palkankorotusta? Olethan ollut firmassa vasta vuoden”. Muun muassa tällaisiin neuvoihin sekä toteamuksiin olen itse törmännyt urani varrella ja niin varmasti on moni muukin. Pienestä pitäen meitä on kasvatettu kohti tällaista vaatimattomuuden kulttuuria ja se hieman leimaa meitä edelleen.

Uskon, että tämä vaatimattomuuden identiteettimme juontaa juurensa pitkälle historiaamme. Olemme olleet vieraan vallan alla useasti, meitä ovat koetelleet sodat, lamat sekä pula-ajat, joten vaatimattomuutta on pidetty hyveenä. Täällä pohjoisessa myös kasvukausi on ollut aina lyhyt, joten vähempään tyytymällä on pärjännyt tiukoissa tilanteissa. Olemalla hiljaa ja hymyilemällä on ollut helpompi sopeutua eri tilanteisiin kuin kukkoilemalla. ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” sanoo myös vanha kansa. Näin on aina ollut, näin on aina opetettu. Pitkältä perittyä käytösmallia, jopa kansallista identiteettiä, voi olla vaikea muuttaa.

Maailmalla kaikki on toisin

Uuteen maailmaan ja Britteinsaarille mentäessä asenteet ja tilanne ovat taas täysin päinvastaiset. Yhdysvaltoja on aina mainostettu ”Mahdollisuuksien maana” ja paikkana, jossa ”Amerikkalainen unelma!” voi toteutua kenelle tahansa. Yleinen mielikuva on se, että siellä kuka tahansa voi onnistua ja jokainen on oman onnensa seppä. Kultaryntäyksen aikoihin moni lähti uuteen maailmaan toteuttamaan unelmiaan. ”Go West!” sanottiin.

Ihmiset ihannoivat Hollywoodmaisia ryysyistä rikkauksiin -tarinoita ja muiden onnistumisista iloitaan ja niitä pidetään inspiraation sekä motivaation lähteinä. Itsensä esille nostaminen ja jopa tietynlainen pröystäily on arkipäivää.

Brittien historiallisesta taustasta esille nousevat pitkät perinteet ”maailman herrana”, ristiretket sekä tietynlainen arvokkuus ja aristokraattisuus. Kuningaskuntalaiset kyllä tietävät keitä he ovat ja ovat siitä aidosti ylpeitä. Saavutuksia ei ehkä hehkuteta yhtä ylitsevuotavaan jenkkityyliin mutta ei niitä paljoa peitelläkään.

Nämä kulttuurilliset perimät ja käytöstavat näkyvät myös maiden työpaikkailmoituksissa palkka-avoimuutena. Jenkeissä ja Briteissä kaikissa työpaikkailmoituksissa mainitaan selkeästi, paljonko mistäkin tehtävästä tienaa vuositasolla.

En sano, että teoriani näiden asioiden linkittäytymisestä palkka-avoimuuteen on ainoa oikea tai edes oikea selitys mutta ainakin omaan järkeen tämä käy hyvin.

Ne iloiset poikkeukset

Meillä Suomessakin osa yrityksistä on herännyt kohti nykyaikaa ja palkka-avoimuuden aikakautta. Muun muassa Sysart ja Gofore ovat olleet meillä tämän aiheen selkeitä ja rohkeita edelläkävijöitä. Goforella on omassa intrassaan avoin palkkataulukko, jonne jokainen työntekijä voi ilmoittaa oman palkkansa.

Sysart puolestaan on lanseerannut omille sivuillen koodareiden palkkalaskurin, jolla voit laskea, paljonko palkkasi Sysartilla olisi. Molemmat yritykset myös kertovat palkkamalleistaan ja periaatteistaan avoimesti. Gofore jopa lanseerasi viime vuonna rekrytointikampanjan, jossa lupasi kaikille uusille tekijöilleen 1 500 €:n arvosta yhtiön osakkeita. Hienoa sitouttamista!

Palkka-avoimuus voi olla hyvä keino luoda yhtenäisyyttä ja hyvää yhteishenkeä. Palkoista keskustellaan kuitenkin kahvipöydissä, joten avoimuus poistaa tehokkaasti turhia huhuja sekä vääriä mielikuvia. Asiasta keskusteleminen ja läpinäkyvyys saattavat myös jopa pienentää yrityksen palkkakuluja. Avoimessa kulttuurissa härskisti omaan osaamiseensa suhteutettuna liian korkeaa palkkaa pyytävät tekijät karsiutuvat pois.

Palkka-avoimuus on varsinkin tällä hetkellä hyvä ja helppo keino erottautua positiivisella tavalla työnantajakuvallisesti kovan kilpailun keskellä. Palkka-avoimuus viestii myös yrityksen avoimesta kulttuurista sekä edelläkävijyydestä. Avoin ja keskusteleva kulttuuri synnyttää ja luo luottamusta, joka on mielestäni kaiken tekemisen perusta. Edelläkävijyys puolestaan voi olla todella tehokas keino uusien osaajien houkuttelussa sekä omien ”vanhojen” työntekijöiden pitämisessä talossa.

Tutkimukset puoltavat palkka-avoimuutta myös Suomessa

Me Oikotiellä toteutamme paljon työelämään liittyviä tutkimuksia yhdessä Suomen suurimpien ja luotettavimpien tutkimustalojen kanssa. Palkka- sekä etuasiat ovat nousseet tutkimuksissa vahvasti esille parin viime vuoden aikana. Ne ovat kaksi sellaista asiaa, jotka yleisimmin puuttuvat meillä työpaikkailmoituksista mitä hakijat sinne kaipaavat.

Palkkatieto puuttuu siis meiltä lähes kaikista ilmoituksista. Kaupunkien ja valtion viroissa palkkatieto on ilmoitettu avoimesti koska niissä se on pakko olla esillä. Usein ilmoituksissa kuitenkin mainitaan vain ”Tarjoamme kilpailukykyisen palkkauksen” tai ”Lähetä meille palkkatoiveesi”. Tämä saattaa olla hakijalle, varsinkin työuransa alussa olevalle, hankala paikka.

Voi olla erittäin vaikea alkaa hinnoittelemaan itseään ja miettimään paljonko kehtaa sitä palkkaa pyytää. Liian korkea palkkapyyntö voi jopa olla karsiva tekijä jo rekrytointiprosessin alkuvaiheessa ja liian matala pyyntö ei ole hyvä asia sekään. Uskon, että oman hintansa määrittely voi olla monelle hyvin hämmentävää ja vaikeaa.

Myös sille toiselle osapuolelle, sinut työllistävälle yritykselle tai toimijalle tämä voi olla hankala paikka. Palkkatieto ”on aina ollut” salaista ja sen julkistamisesta syntyisi varmasti ainakin jonkin verran myös sisäistä vertailua ja pyyntöjä sopimusten päivittämiseen. Monesti palkka myös määritellään hakijan osaamisen ja kokemuksen mukaan, joten palkan tarkka määrittely ilmoitukseen voi olla hankalaa.

Osa työtehtävistä myös muokkautuu valitun henkilön mukaan, joten tämäkin  saattaa asettaa omat haasteensa. Palkkahaarukka olisi tietenkin yksi hyvä vaihtoehto mutta kukapa silloin haarukan alapäässä olevaan summaan tyytyisi?

Murtuuko tabu koskaan?

Niin, se on erittäin hyvä kysymys. Tabun murtumista selkeästi toivotaan työntekijöiden ja hakijoiden keskuudessa mutta suuria viitteitä tästä ei vielä ole. Toki rohkeat edelläkävijäyritykset näyttävät tässäkin taistelussa esimerkkiä muille ja nuoremman, uuden sukupolven tullessa työmarkkinoille saattaa moni asia muuttua.

Nuoret ovat entistä rohkeampia ja avoimempia, joten kulttuurillisen identiteettimme muutos tässäkin asiassa voi joskus tapahtua. Parhaimmillaan palkka-avoimuus tuo tullessaan paljon hyvää. Totuttujen tapojen muuttaminen voi olla vaikeaa ja ottaa yleensä aikaa. Suuri laiva kääntyy hitaasti.

Tutustu palkkavertailuun »