Työhyvinvointi

Mitä Burning Man opettaa elämästä?

26.9.2019 klo 5:32

Burning Man -tapahtuman tärkein ohje on hyvän elämän näkökulmasta universaali: huolehdi itsestäsi ja läheisistäsi, ole luova ja tee elämästä merkityksellistä. Mitä aavikolla voi oppia itsestään ja muista, ja kuinka tietoa voisi soveltaa reaalimaailmaan?

Nevadan autiomaassa järjestettävä Burning Man syntyi vuonna 1986, kun taiteilija ja aktivisti Larry Harvey halusi luoda paikan, jossa ihmiset loisivat elämää sen sijaan, että ostaisivat sitä kaupasta. Burning Manissa jokainen tapahtuman osallistuja on myös sen mahdollistaja. Siten niin elintarvikkeet, ohjelma kuin elämyksetkin on tehtävä itse, lahjana muille kävijöille.

Moni tapahtumaan osallistunut pitää kokemusta elämää mullistavana.

Ohjelmistosta löytyy kaikkea hihhulikamasta kovaan tieteeseen. Viikon aikana voi osallistua monenlaisiin juhliin ja workshopeihin, mutta tärkeämpinä kävijät pitävät sattumanvaraisia kohtaamisia.

– Puhumme Playn taiasta. Se tarkoittaa, että saat aavikolta juuri sen mitä tarvitset, ja siten olet aina juuri oikeassa paikassa. Kun vaikka lähden yksin pyöräilemään ja istun välillä hetkeksi alas, pian viereen saattaa tulla joku jonka kanssa käytävä keskustelu muodostuu todella merkitykselliseksi, elokuussa tapahtumaan osallistunut Filosofian Akatemian sisältöjohtaja Karoliina Jarenko kertoo.

Ennen Burning Mania Jarenko luopui seitsemän vuoden jälkeen Filosofian Akatemian toimitusjohtajan tehtävistä. Hän jatkaa yrityksessä, mutta haluaa keskittyä jatkossa vahvemmin sisältöihin. Luopumisen jälkeen hän lähti aavikolle sparraamaan ajatuksiaan.

– On nautittavaa, että aavikolla saa olla juuri mitä haluaa, eikä kukaan suhtaudu sinuun työroolisi kautta. Hienointa viikossa on myös se, ettei kukaan voi sanoa, että joku on väärin tai liian isoa. Tekemisen mittakaava on niin valtava, että se reväyttää ajatukset jatkuvasti. Se antaa tilaa isoille ideoille.

Itseohjautuvuus lähtee luottamuksesta

Yksi isoista ideoista oli JKMM-arkkitehtitoimiston aavikolle suunnittelema sauna, joka oli yksi tapahtuman 400 valtavasta taideteoksesta. Idea syntyi kun Samppa Lappalaisen johtama yritys haluisi tarjota burner-yhteisölle jotain täysin erilaista.

– Monenlaisten vilkkuvalojen keskellä saunamme oli paikka puhdistautua ja rauhoittua. Samalla halusimme tuoda esille skandinaavista arkkitehtiosaamista ja suomalaisten kansallista mielenmaisemaa, Lappalainen kertoo.

JKMM:stä aavikolle lähti kolme työntekijää, mutta suunnittelun aikana porukka kasvoi ja lopussa saunatiimissä oli 80 jäsentä.

Tiimi käytti viikon lautojen sahaamiseen Nevadan Renossa ja pystytti sitten saunan aavikolle työskennellen lähes yötä päivää paahtavassa helteessä. Arkkitehtien lisäksi saunan rakentamiseen osallistui yksi puuseppä, mutta valtaosalla ei ollut rakentamisesta aiempaa kokemusta.

– Hienointa oli huomata, kuinka suuri voima yhdessä tekemisessä on kun se perustuu  vapaaehtoisuuteen ja ihmiset luottavat toisiinsa. Henkisestä ja fyysisestä väsymyksestä huolimatta kaikki halusivat tehdä parhaansa yhteiseksi hyväksi. On vaikea kuvitella, että tulos olisi ollut parempi koordinoidusti.

Itseohjautuva yhteisö toimii, kun jokainen jäsen hakeutuu tehtäviin, jossa heidän osaamisensa hyödyttävät yhteisöä parhaiten. Jälkeenpäin Lappalainen on pohtinut, kuinka kokemusta voisi hyödyntää omassa toimistossa.

– Yhteistä on se, ettemme käytä tiiminjohtajia ja annamme työntekijöille paljon vapautta ja vastuuta. Täysin titteleistä ja rooleista yritysmaailmassa on kuitenkin vaikea luopua. Toimiminen täysin tasa-arvoisesti ilman omistajaluokkaa vaatisi erilaisen yritysmallin, mutta yhdessä tekeminen, luottaminen, kannustaminen ja helposti lähestyttävyys ovat arvoina helpommin sovellettavia.

Ihmisyyden ydintä etsimässä

Koska rahalla ei ole tapahtumassa käyttöä, on malli paluuta agraarikulttuuriin, jossa yhteisö huolehtii itsestään ja vaihtaa hyödykkeitä.

– Sen vastakohta on keskusjohdettu markkinatalous, jossa pieni joukko miettii muiden puolesta, kuinka asiat tehdään parhaiten. Kun ihmisistä tuli tuotantoprosessin käyttäjiä, ihmisyyden ydin menetettiin, väitöskirjaa itseohjautuvista yhteisöistä tekevä Jarenko sanoo.

Se Burning Manissa halutaan löytää uudelleen. Siksi tärkein sääntö liittyy itsestä ja muista huolehtimiseen, luovuuteen ja merkityksellisyyteen.

Luovuus voi tarkoittaa saunan tai merirosvolaivan rakentamista, baarin pyörittämistä tai kokemustensa jakamista. Myös vapaaseen itseilmaisuun rohkaistaan.

– Voit esimerkiksi ottaa viikoksi supermiehen identiteetin, ja oppia sitä kautta itsestäsi eri tilanteissa, Jarenko sanoo.

Supermiehenä voi esimerkiksi harjoitella muiden auttamista tai testata luovuuttaan yllättävissä tilanteissa. Kokemukset voivat vahvistaa omaa minää, mistä on hyötyä myös reaalimaailmassa.

Playan taika tarttui

Tapahtumaan kriittisemmin suhtautuvat näkevät sen rikkaiden roolileikkinä, jossa häröillään viikko hassuissa asuissa. Eikä 80 000 hengen matka rekoilla ja asuntoautoilla aavikolle välttämättä mikään ekoteko ole, vaikka sääntöihin kuuluukin, että kaikki mukana tuotu on myös vietävä pois.

– Vaikka tapahtumaa ajatellaan vastapainona turhalle kuluttamiselle, liittyy siihen myös voimakas kulutuspiikki. Tietenkin voi myös ajatella, että varakkaiden on helppo jakaa omastaan, kun mistään ei ole puutetta. On kuitenkin aina parempi, jos voi antaa jotain muuta kuin turhaa materiaa, Lappalainen pohtii.

Silti hän ja Jarenko pitävät tapahtumaa monella tapaa hyödyllisenä.

– Lähennyimme tosi paljon mukana olleiden työkavereiden kanssa ja lisäksi tapasin aivan mahtavia ihmisiä. Playan taika muutti myös suhtautumistani arkisiin haasteisiin; ennen stressasin paljon enemmän, mutta nyt ajattelen, että kyllä tästäkin selviää.

Jarenko puolestaan haluaisi ensi vuonna mukaan koko työyhteisönsä.

Anna Väre

Kuva: Hannu Rytky