Milloin myönteisyys muuttuu myrkylliseksi työyhteisössä?

Mitä eroa on myönteisyydellä ja toksisella positiivisuudella? Mitä ihmettä edes on toksinen positiivisuus ja miksi meidän tulisi olla kiinnostuneita siitä, miten myrkyllinen positiivisuus näkyy työelämässä? 

Toksista positiivisuutta näkee erityisesti työyhteisöissä, joissa negatiivisille tunteille ei ole sijaa, vaan kaikki halutaan nähdä ja kokea positiivisen kautta. Myönteinen suhtautuminenhan on toivottu asia (työ)elämässä, mutta kun myönteisyys menee yli ja muuttuu negatiivisten tunteiden, ongelmien ja hankalien asioiden välttelyksi, muuttuu myönteisyys myrkylliseksi. 

Erilaiset tunteet kuuluvat työpaikoille ja niiden käsittely tarkoituksenmukaisesti on toivottua terveessä työyhteisössä. Tämä ei tarkoita negatiivisuudessa vellomista vaan sitä, että ongelmat tiedostetaan, niitä käsitellään ja myös negatiivisina pidetyille tunteille, kuten pettymykselle annetaan tilaa. Aina ei voi olla pelkästään hyvä meininki, vaikka työyhteisö olisi kuinka kiva ja kannustava.

Toksisen positiivisessa työyhteisössä pinnan alla piilee kielteisiä tunteita, joita ei suvaita

Toksisen positiivinen työyhteisö voi näyttää ulospäin kivalta ja aivan “normaalilta”, mutta kun vähän rapsuttaa, pinnan alta löytyykin vaikka ja mitä ikävää. Myrkyllinen positiivisuus näkyy työyhteisössä esimerkiksi näin:

• Työyhteisössä vallitseva ”meillä on vain mahtavaa ja upeaa täällä” -fiilis piilottaakin alleen sen, ettei muita kuin positiivisia tunteita suvaita ja ongelmat lakaistaan herkästi maton alle. Ehkä johtaja ei osaa tai halua käsitellä negatiivisia tunteita ja on opettanut tiimin toimimaan samoin.

• Ongelmien esiintuojalla nähdään herkästi olevan “asenneongelma”.

• Työyhteisön ongelmat nähdään vain yksilön, ei työyhteisön ongelmina (“tuo nyt ei vaan suoriudu”) ja yksilöitä myös arvioidaan näiden ongelmien kautta.

• Ongelmien sijaan pomolle pitäisi aina tuoda vain ratkaisuja. 

• Kaikessa pitää AINA nähdä tilanteen hyvät puolet, oli tilanne kuinka ikävä tahansa. Vrt. esim. yt-neuvottelut, joiden aiheuttamaa tunnekuormaa ei saa eikä haluta purkaa työyhteisössä.

• Tunteita joutuu peittelemään ja esimerkiksi oman uupumuksen piilottamaan, koska negatiivisten tunteiden näyttäminen nähdään heikkoutena.

Sosiaalisen median kanavissa kuten LinkedIn:ssä toksisen positiivinen sisältö on enemmän sääntö kuin poikkeus eikä tavallaan ihme: kukapa ei olisi julkaissut kivaa, omaa työtään hehkuttavaa postausta Linkkariin, vaikka duuni oikeasti olisi ärsyttänyt. Kun paikalla ovat pomot ja kollegat, haastavampien, negatiivisten aiheiden esiin tuomisen kynnys nousee todella korkeaksi. Olisi kuitenkin kiva nähdä somessa myös puhetta niistä hankalammista työelämän tilanteista, sillä kaikki me tiedämme, ettei missään työssä elämä ole silkkaa juhlaa päivästä toiseen. 

Oletko sä kohdannut toksista positiivisuutta työelämässä?