Uratarinat

Millaista on aloittaa työ keskellä pandemiaa? Lue Tarjan kokemukset miten etäaikana pääsee osaksi työyhteisöä

12.1.2022 klo 11:41

Vaihdoin viime vuonna työpaikkaa ja minua mietitytti miten pääsisin etäaikana osaksi työyhteisöä, kun ihmiset olisivat vain kasvoja näytöllä. Opin, että paras tapa oli ottaa homma haltuun kohtaaminen kerrallaan.

Etätyöt ovat olleet osa elämääni käytännössä koko työurani ajan, noin neljännesvuosisadan. Muistan, kuinka vuonna 1998 kannoin selkä vääränä kannettavaa tietokonetta sekä pinkan papereita kotiini ja firman verkkoon liittyminen edellytti monimutkaisia koodeja ynnä muita maagisia eleitä.

Voisi kai sanoa, että olen etätyön suhteen konkari, mutta tänä keväänä tulin uuden äärelle.

Olin nimittäin elämäni ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa vaihdoin työpaikkaa kotoani käsin: haastattelut hoituivat virtuaalisesti, palkkaneuvottelut, työsopimuksen allekirjoitus sekä perehdytys ja tutustuminen uusiin työkavereihin nojautuivat kaikki laajakaistaan.

Tarja Virolainen

Tarja Virolaisella on 25 vuoden kokemus erilaisista viestinnän, markkinoinnin ja sisältömarkkinoinnin tehtävistä. Schibsted Suomi on hänen kahdeksas työpaikkansa. Sales Managerina hän tekee tiiviisti töitä asiakkaiden kanssa.

Työkaverini edustavat kahtakymmentä eri kansallisuutta

Ensimmäinen aamuni uudessa duunissa valkeni kuten kaikki aamut olivat valjenneet jo parin vuoden ajan. Avasin läppärin kannen samalla kun hörpin kahvia. Fyysinen ympäristöni pysyi samana, mutta ruudun takana kaikki meni uusiksi.
Työkalut, erilaiset käytännöt, tiedon hakeminen sekä kanssakäymisen ytimessä sijaitsevat verkostot – kuka tekee mitäkin ja vaikuttaa missäkin ja millä tavalla – piti opetella alusta, kuten työpaikan vaihtuessa aina pitää.

Tällä kertaa en kuitenkaan kohdannut ketään kahviautomaatilla, vaan yritin tulkita vieraiden ihmisten mikroilmeitä läppärini näytöllä. Kuunnella sitä, mikä jätettiin sanomatta ja aistia jotakin, joka samaan aikaan oli vahvasti olemassa, mutta kuitenkin koskemattomissa: yrityskulttuuri.

Työpaikkani Schibsted on Pohjoismaiden kolmanneksi suurin mediakonserni, jolla on toimintaa kahdeksassa maassa. Suomessa olemme keskittyneet markkinapaikkoihin: Oikotie, Rakentaja ja Tori, joista kaksi ensimmäistä siirtyivät yrityskaupan myötä osaksi konsernia reilu vuosi sitten.

Pelkästään Suomessa työkaverini edustavat kahtakymmentä eri kansallisuutta ja meitä on yli kaksisataa. Lisää ammattilaisia tarvitaan koko ajan. Yrityskulttuurimme on muodostunut kuin New York konsanaan: erilaisten taustojen ja yhteisöjen sulatusuunista.

Työntekijöiden arvostus näkyy teoissa

Olen ollut Schibstedillä töissä nyt melkein vuoden, enkä ole tavannut suurinta osaa työkavereistani livenä kertaakaan. Lähimmän esimieheni kanssa olen ollut kasvokkain ainoastaan kahdesti. Silti voin kertoa yrityskulttuuristamme jo yhtä sun toista. Esimerkiksi sen, että toimintamme ytimessä on luottamus toisiin ihmisiin. Sitä ei ole tarvinnut erikseen ansaita vaan se on kirjoitettu sisään yhteisömme dna:han.

Voin myös kertoa, että johto tekee töitä henkilöstön eteen arvojemme mukaisesti. Paino sanoille ‘henkilöstön eteen’, sillä en ole työurani varrella törmännyt yritykseen, jossa työntekijöitä arvostetaan näin paljon. Se näkyy teoissa.

Tarja Virolainen

Liimasin arvotarrat koneeseeni silkasta teippaamisen ja arvoihin sitoutumisen ilosta.

Maanantaimme alkavat toimitusjohtajan Ask me anything -tilaisuudella, jossa hän luotsaa meidät uuteen viikkoon. Tilaisuuden nimen mukaisesti kuka tahansa saa kysyä tai nostaa esille mitä tahansa. Käytämme sisäisenä viestintäkanavana Slackiä, jossa kysymykset sekä keskustelut ovat avoimia kaikille.

Prosessejamme kehitetään jatkuvasti ja esimerkiksi tässä kvartaalissa testaamme yhteistä viikkorytmiä, jossa keskiviikkoaamut ovat kaikilla palaverivapaata aikaa ja koko talon yhteiset kokoukset tai koulutukset järjestetään perjantaisin. Kokeilun kokemukset kerätään yhteen ja niistä opitaan. Yhdessä.

Nämä ovat tietenkin puitteita, joilla toki on merkitystä, mutta lopulta se jokin näkymätön yrityskulttuuri syntyy ihmisistä, ja heidän kanssaan pääsee syvemmälle ainoastaan kohtaaminen kerrallaan.

Aloittaessani työt kontaktoin niin paljon kollegoja eri puolilta taloa kuin suinkin ennätin. Pyysin heitä virtuaalikahville ja kaikki suostuivat. Pelkästään tästä tuli tervetullut olo. Jokaisessa keskustelussa nousi esille lisää henkilöitä, joihin minun kannattaisi tutustua. Ja minähän tutustuin!

Sain ensimmäisten kuukausien aikana hienon läpileikkauksen toimintatavoistamme sekä erilaisista rooleista ja ammattitaidoista. Kohtasin ihmisiä ruutujen takana: minulle esiteltiin rakenteilla olevaa purjevenettä tai uuden kodin sisustusta, olin asiakkaana lasten pitämässä legokahvilassa, bongasimme yhteisiä tuttuja menneisyydestä tai jaoimme treenivinkkejä.

Kohtaaminen kohtaamisen jälkeen aloin tuntea olevani osa yhteisöä ja elin ihmisten kautta todeksi sen, miten luottamus synnyttää luottamusta.

Kuvaaja: Karoliina Helosuo