Verohallinto julkisti tiistaina lähes 5,4 miljoonan suomalaisen verotiedot. Veropäivä eli toiselta nimeltään Kateuspäivä on yksi suurimpia jokavuotisia uutistapahtumia. Mutta miksi verotietoja julkaistaan?

Verotietojen julkistaminen juontaa juurensa julkisuuslainsäädäntöä määrittelevästä avoimuus- ja läpinäkyvyysperiaatteesta. Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, ja jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta. Näin ollen myöskään verotietoja ei voida salata.

Suomi ja kaikki Pohjoismaat ovat edelläkävijöitä verotietojen julkistamisessa. Ruotsissa tiedot ovat verotuspäätöstenkin osalta osaksi julkisia, Norjassa tietoja voi selailla sähköisestä järjestelmästä. Norja ei kuulu Euroopan unioniin eli sen ei tarvitse noudattaa EU:n tietosuoja-asetuksia, jotka vaikuttavat muissa Pohjoismaissa verotietojen julkistamiseen.

Miljoonakerho kiinnostaa

Suomessa oli vuonna 2015 yhteensä 577 yli miljoona euroa tienannutta henkilöä. Viiden miljoonan ansioihin nousi 46 henkilöä, kymmenen miljoonaa tienasi 19 henkilöä ja 15 miljoonaa yhteensä seitsemän henkilöä.

Yli 20 miljoonaa euroa ansainneita oli Suomessa vain kolme: led-valaisinoptiikkaan erikoistuneen Ledil Oy:n myyneet Hannu Hukkanen ja Tomi Kuntze (27,9 miljoonaa euroa molemmat) sekä Hämeen Laaturemontti Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Riihimäki (24,6 miljoonaa euroa). Riihimäki myi enemmistöosuuden perustamastaan yrityksestä pääomasijoittaja Sentica Partnersille.

Verotietojen julkisuus ja julkaiseminen on kiinnostanut myös eduskunnassa. Viime vuonna siellä työskenteli 56 yli 100 000 euroa ansainnutta. Luku on 28 prosenttia kaikista kansanedustajista. Suomalainen media julkaisee 100 000–150 000 euroa ansaitsevien suomalaisten verotietoja. Lisäksi julkaistaan päättäjien ja julkisuuden henkilöiden verotietoja. Vaikka tiedot ovat julkisia, ei kaikkien suomalaisten verotietojen julkaiseminen ole tarpeellista.

Julkisissa listauksissa mukana olevat henkilöt ovat pääasiassa todella hyvätuloisia.

Hyvä voi olla olematta paras

Sosiaalipsykologi Jaana Jaatisen mukaan suomalaiset oppivat vertaamaan itseään muihin hyvin varhaisessa vaiheessa. Tähän on syynä kasvatuskäytäntömme, josta on tosin yritetty päästä jo vähitellen eroon. Jaana Jaatisen mukaan meitä ei vahvisteta siihen, että keskittyisimme omaan elämäämme. Se, onko ihminen hyvä, tulee vertailun kautta. Tästä kehittyy ns. mielen mekanismi.

Kyse on myös kulttuurista. Esimerkiksi Espanjassa ihmiset voivat olla pitkänkin aikaa ystäviä keskenään ilman, että tietävät toisen ammattia.

Suomessa voi tuosta noin vain kysyä ihmiseltä, että mitä hän tekee tai missä hän on töissä. Espanjalaisessa kulttuurissa tämä ei ole ihmistä määrittävä tekijä. Suomalaiset arvottavat helposti elämää ja onnea (vielä tänäkin päivänä) ulkoisilla mittareilla, kuten esimerkiksi tulotasolla ja sillä, mitä ihminen tekee työkseen ja missä hän on töissä.

Lähde: Kauppalehti

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.