Nainen hoivaa ja mies rakentaa. Miksi sukupuoli ohjaa edelleen nuorten uravalintoja ja mistä niihin liittyvät asenteet kumpuavat? Segregaation ongelmiin kuuluvat muun muassa naisvaltaisten alojen heikko palkkataso ja naisjohtajien puuttuminen. Mitä sen vähentämiseksi voidaan tehdä?

Suomalainen työelämä jakautuu yhä vahvasti nais- ja miesenemmistöisiin ammatteihin eivätkä nuorten urahaaveet lupaa tilanteeseen muutosta. Tämä selviää esimerkiksi

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Tasa-arvotiedon keskuksen kehittämispäällikön Mia Teräsahon ja Tilastokeskuksen yliaktuaarin Miina Keski-Petäjän Nuorisobarometri 2016:ta varten tekemästä tutkimuksesta. Sen mukaan 15–29 -vuotiaat naiset haaveilevat työstä sosiaali- ja terveysalalta, kun taas nuoret miehet näkevät itsensä tekniikan ja ICT-alan alan tehtävissä.

Tilastokeskuksen mukaan naisenemmistöisiä ammatteja ovat muun muassa sairaanhoitajat, lähihoitajat ja kotipalvelutyöntekijät. Miehiä taas toimii eniten kuljettajina, asentajina sekä tekniikan asiantuntijoina. Mutta miksi mies ei voisi hoitaa ja nainen asentaa? Harvassa työssä vaaditaan enää niin paljon fyysisestä voimaa, ettei se onnistuisi kaikilta sukupuolilta.

– Nuorten uravalintoihin vaikuttavat monet asiat, kuten vanhempien, opettajien ja kavereiden asenteet tai se, miten kotityöt kotona jaetaan. Kodin lisäksi roolimalleja ja sukupuolistereotypioita ylläpitäviä käytäntöjä saatetaan luoda tiedostamatta myös päiväkodissa ja koulussa, joissa esimerkiksi leikit, tehtävät ja tilat jaetaan eri tavoin tyttöjen ja poikien kesken. Myös oppimateriaalit ja netin kuvapankit sisältävät usein varsin stereotyyppisiä kuvia ja kuvauksia naisista ja miehistä eri aloilla ja ammateissa.  Stereotypioita ylläpitävissä rakenteissa ja käytännöissä olisi paljon purkamista, Teräsaho sanoo.

Sukupuolta tärkeämpää ovat vahvuudet ja kiinnostus

Kouluissa stereotyyppistä ajattelua tulisi purkaa erityisesti opinto- ja ammatinvalintaohjauksessa. Nuorille tulisi tarjota roolimalleja, jotka osoittaisivat kuinka eri ammateissa voi toimia sukupuolesta riippumatta. Myös yritysvierailut ja TET-harjoittelut olisivat hyvä tapa auttaa nuoria tutustumaan erilaisiin ammatteihin. Kouluissa sukupuolitietoisen oppilaanohjauksen tavoitteiden toteuttamista voitaisiin edistää tasa-arvosuunnitelman avulla.

– Segregaation purkaminen ei onnistu, jos esimerkiksi matematiikasta kiinnostunut tyttö ohjataan miesvaltaisen tekniikan alan sijaan opiskelemaan opettajaksi tai jos lääkäriksi haluavaa tyttöä kehotetaan opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Näin on tapahtunut etenkin maahanmuuttajataustaisten tyttöjen kohdalla. Opinnonohjauksessa pitäisi huomioida ihmisten vahvuudet ja kiinnostukset sukupuoleen katsomatta, muuten hukataan valtava määrä potentiaalia.

Segregaation ongelmat näkyvät esimerkiksi nais- ja miesenemmistöisten alojen palkkauksen epäsuhtana ja siinä, etteivät kysyntä ja tarjonta työmarkkinoilla kohtaa. Naisenemmistöisillä aloilla palkkaus on pääsääntöisesti alhaisempaa, minkä myötä myös naisten eläkekertymät jäävät pienemmiksi – siitäkin huolimatta, että naiset ovat usein miehiä koulutetumpia.

Korkeakoulutetut naiset valitsevat yleensä kaupallisen tai yhteiskunnallisen koulutusalan, mutta digitalisaation kiihtyessä Teräsaho toivoisi naisten kiinnostuvan myös teknologiasta.

– Naiset ovat niin suuri ryhmä esimerkiksi palvelualan teknologian käyttäjinä, että heitä tarvittaisiin enemmän myös palvelujen suunnittelijoiksi.

Palkoista pitäisi puhua enemmän

Teräsahon mukaan eri alojen palkkauksesta tulisi puhua jo koulussa. Se voisi saada myös tyttöjä kiinnostumaan teknisistä aloista ja johtajuudesta. Tällä hetkellä pörssiyritysten toimitusjohtajista naisia on vain noin neljä prosenttia.

– Naisten urasuunnitelmiin vaikuttaa usein myös se, että hoivavastuu on kasaantunut naisille. Perhevapaiden lisäksi naisilla on paljon määrä- ja osa-aikaisia työsuhteita, jotka vaikuttavat naisten katkonaisempaan työuraan ja urakehitykseen.  Miehiä pitäisi kannustaa vielä vahvemmin jäämään perhevapaille.

Suomessa jako nais- ja miesenemmistöisiin aloihin perustuu yhä maatalous- ja teollisuusyhteiskuntaan ja sen arvoihin, jotka eivät vuosikymmenten myötä ole juurikaan muuttuneet. Tähän pohjautuva insinöörivetoinen johtajuus on Teräsahon mukaan varsin suomalainen ilmiö, jonka myötä miehiä päätyy yleisesti myös muihin johtotehtäviin.

– Toisin on esimerkiksi Ruotsissa. Suorahakukonsulteilta kuulee usein, miten naisten johtajuus on yrityksille tärkeä kilpailuetu ja mainekysymys. Johtajanaisten nähdään tuovan yritykseen monimuotoisuutta ja monipuolista osaamista.

Teräsahon mukaan työpaikan tasa-arvosuunnitelma on aktiivisesti käytettynä hyvä väline edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja purkamaan segregaatiota ylläpitäviä rakenteita ja käytäntöjä. Yksi esimerkki rekrytointikäytäntöihin liittyvistä toimenpiteistä on nimetön rekrytointi, jossa keskitytään ensisijaisesti työnhakijan taitoihin, kiinnostukseen ja osaamiseen, koska hakijan sukupuoli, ikä ja muut taustatiedot eivät näy rekrytoijalle.

– Metodilla on jo saatu jonkin verran hyviä tuloksia ja onnistuttu palkkaamaan lisää naisia miesenemmistöisille aloille.

 

Anna Väre