Uratarinat

Mikä minusta tuli isona – kehityspäällikkö Otso Z. Laxenius

29.9.2020 klo 11:42

Otso Z. Laxenius työskentelee kehityspäällikkönä pankkialalla. Hänen uratarinansa on kannustava esimerkki siitä, että kaikki on mahdollista vammasta ja ihonväristä huolimatta.

Otso Zelalem Laxenius adoptoitiin Suomeen 8-vuotiaana, elokuussa 1991. Adoptio suomalaiseen perheeseen oli Otsolle hänen omien sanojensa mukaan ”lottovoitto”, sillä sen ikäisen, vammaisen lapsen adoptoiminen oli tuolloin hyvin harvinaista.  

–Synnyinmaassani Etiopiassa olisin mahdollisesti elänyt kerjäläisenä. Suomessa minulle on vammastani ja ihonväristäni huolimatta tarjoutunut huikeita mahdollisuuksia opiskeluun ja työntekoon. Opin uudessa perheessäni, että vamma tai ihonväri ei ole este tai tekosyy olla opiskelematta tai laistaa velvollisuuksista, Otso Z. Laxenius kertoo.

Vaikka ihmiset usein näkevät vammat tai rajoitteet esteinä, Otso on onnistunut kääntämään ne edukseen. Hän on myös kova tekemään töitä eikä lannistu pienestä. Laxenius kokee, että vastoinkäymiset on tehty voitettaviksi.

–Muutettuani Suomeen minua tutkittiin paljon sairaalassa. 8-vuotiaana olin sitä mieltä, että haaveammattini on toimia suuren sairaalan talouspäällikkönä. Lukioikäisenä mietin vielä lakimiehen, papin tai opettajan ammattia, mutta korkeakoulun sivuaineena luettujen rahoitusalan opintojen ja työharjoittelun myötä päädyin äärimmäisen kiinnostavalle pankkialalle, Laxenius muistelee.

Otso Z. Laxenius on työskennellyt Nordean palveluksessa jo 13 vuoden ajan, jopa kymmenessä erilaisessa työtehtävässä. 

–Minut on kirjaimellisesti soitettu sängystä töihin. Elin nuoren miehen opiskelijaelämää, kun puhelimeni soi ja minulle tarjottiin töitä Nordeasta – ja sillä tiellä olen edelleen, Otso Z. Laxenius hymyilee.

Asenne ja innostuneisuus tärkeintä

Otson varhaislapsuus Etiopiassa on pimeän peitossa, mutta se on varmaa, että hänet on poimittu kadulta paikalliseen lastenkotiin – ja adoptoitu sieltä suomalaiseen perheeseen. Lääkäreiden arvioiden mukaan Otso on vammautunut varhaislapsuudessa sairastetun polion takia. 

– En muista paljoakaan Suomeen muutosta, mutta ihmettelin sitä, miten hienosti kaikki ihmiset olivat pukeutuneet.

Otson puheesta välittyy aito innostuneisuus ja myönteinen asenne suomalaisuutta ja työntekoa kohtaan. Hän uskoo, että innokkaalla tekemisellä, rohkeudella ja sinnikkäällä uskalluksella on ollut hänen työurallaan tärkeä merkitys.

–Olen saanut toteuttaa itseäni työelämässä enemmän kuin olisin koskaan voinut toivoa. Suuri merkitys tässä on hyvällä johtamisella. Nordeassa toteutuu kannustava, valmentava johtajuus – ja esimiehen kannustus on tärkein asia uralla etenemisessäni, Otso kiittelee.

Huumori auttaa aina

Otso ei ole kokenut ihonvärinsä ja vammansa takia koulu- tai työpaikkakiusaamista. Hän kokeekin olevansa tässä suhteessa äärimmäisen onnellisessa asemassa. Otson mukaan myös omalla asenteella on suuri merkitys siihen, miten muut ihmiset suhtautuvat.

–Viljelen huumoria itsestäni pilke silmäkulmassa. Se murtaa usein jään ja osoittaa toiselle, että mikään ei ole niin vakavaa. Rakkaudellinen huumori toimii näissä tilanteissa silloin, kun toimin itse aloitteentekijänä. Pilkkaamista se ei ole, vaan hyväntahtoista ja tunnelmaa keventävää iloa.

Laxenius hakeutui yläasteen jälkeen kauppakouluun, koska ajatteli ettei pärjää lukiossa. Kauppakoulu oli nuorelle miehelle kuitenkin liian helppo – ja hän suoritti samaan aikaan myös iltalukion. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen opinnot jatkuivat ammattikorkeakoulussa.

–Koko työurani ratkaisevin hetki oli Nordean työhaastattelu harjoittelupaikkaan. Pankinjohtaja näki minussa potentiaalia. Ilman hänen rohkeuttaan palkata vammainen, tummaihoinen nuori mies, en olisi tässä, Otso kiittelee.

Kaikki korret kekoon

Otso Z. Laxenius on sitä mieltä, että jokaisen on kannettava kortensa kekoon yhteiskunnassa. Olkoon vammainen tai tummaihoinen, kaikkia tarvitaan. Asia on äärimmäisen tärkeä, sillä esimerkiksi vammaisista vain hyvin pieni osa on työelämässä.

– Työntekijänä minun tulee ymmärtää mahdollisuuteni ja toimia niin, että olen työnantajalleni hyödyksi – en riippakiveksi. Työnantajan tulee nähdä vammainen työntekijä osaajana, jolla on omat vahvuutensa, ei vammaisena työntekijänä, Otso Z. Laxenius miettii.

Yhdenvertaisuuden tunne on Otsolle tärkeää, sillä hän ei halua joutua erityiskohdelluksi vammansa tai ihonvärinsä takia.

– Nordea on työnantajana antanut minulle tukeaan kaikissa tilanteissa. Yhdenvertaisuuden tunne on ollut mahtava! Työnantaja on järjestänyt asiat niin, että liikkumiseni sujuu esteettömästi. Jos joskus olen kokenut syrjivää kohtelua asiakkaan suunnalta, siihen on puututtu heti asiallisesti ja rakentavasti.

Työ – tärkeä osa elämää

Työ on merkittävä osa Otson elämää. Hän kokee, että hän on saanut olla työssään oma itsensä sekä kehittyä ja kasvaa työtehtäviensä mukana.

– Työskentelen tällä hetkellä digitaalisten palvelujen kehitystyössä ja tehtävänäni on haastaa ja sparrata koodaajat parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Pankissa koen työskenteleväni välittämisen bisneksessä, jossa välitämme samanaikaisesti rahasta ja ihmisistä, Otso Z. Laxenius valottaa.

Otso innostuu nopeasti ja seuraa aikaansa herkeämättä. Hektinen pankkiala sopii hänelle loistavasti ja hän tarttuu mielellään uusiin haasteisiin. Samalla innolla hän kannustaa myös nuoria, omaa alaansa etsiviä opiskelijoita.

–Sanon nuorille aina, että on neljä asiaa joista kannattaa pitää kiinni. 1. On tärkeää allekirjoittaa sen yrityksen arvot, missä työskentelee, 2. Työskennellä yrityksessä, jossa saa olla oma itsensä, 3. Täytyy tuottaa yritykselle arvoa, joka huomataan, ja 4. Olla valmiiksi nöyrä, eikä leijua pää pilvissä. Unelmoida saa ja pitää – mutta unelmien saavuttaminen vaatii kovaa työtä, Laxenius kannustaa.

Vastuullisuus kulmakivenä

Vastuullisuus on pankkialalla kaikki kaikessa. Se näkyy Otson mukaan jokaisen pankkilaisen arjessa. Asiakas on ensimmäinen ja häntä tuetaan vastuullisiin valintoihin niin sijoittamisessa, asuntolainoissa kuin yritysten rahoittamisessa. Toisena vahvana vastuullisuustekona Nordeassa näkyy yhteiskuntavastuu. Se on myös Otso Z. Laxeniuksen henkilökohtainen intohimon kohde.

–Meillä on työnantajan toimesta mahdollisuus tehdä yhteiskuntavastuuseen liittyviä tekoja kaksi työpäiväävuodessa. Itse olen muun muassa vetänyt taloustaidon oppitunteja kouluissa ja oppilaitoksissa sekä ollut mukana Vamoksen hankkeessa, jossa opastetaan syrjäytymisvaarassa olevia nuoria järkeviin taloustaitoihin ja oman talouden hallintaan.

Yhteiskuntavastuuseen liittyvät projektit ovat olleet Laxeniukselle todella mielekkäitä.

Hän haluaa painottaa nuorille sitä, että kaikki on mahdollista, kun asenne on kunnossa.

–Luotettavuus ja nöyrä, eteenpäin katsova asenne auttavat työelämässä. On myös hyvä muistaa, että ei tarvitse ylisuorittaa. On tärkeää kuunnella itseään ja toimia oman jaksamisensa rajoissa. Itsensä johtaminen on olennainen osa elämää. Se on minullekin aihepiiri, jossa on paljon opittavaa: kalenteroinnin osaan, mutta omien tuntemusten kuunteleminen saattaa välillä unohtua.

Tulevaisuudessa Otso näkee itsensä edelleen digitaalisten palveluiden kehittämistyössä joko pankkimaailmassa tai jossakin muualla – mutta se on varmaa, että hän aikoo jatkossakin tehdä työtään suurella intohimolla ja innostuneisuudella.

Toimittaja: Riikka Hollo
Kuvaaja: Kaarlo Kajalainen / Nordea