Kokosimme mieleenpainuvimpia lausahduksia työhaastattelutilanteista. Lue ja muistele omia haastatteluhetkiäsi.

Työhaastattelu on jännä paikka, niin haastateltavalle kuin haastattelijallekin. Aina ajatukset eivät kohtaa, mutta onneksi kommelluksille voi toisinaan naureskellakin.
 

”Mä sitten huudan, ilmoitti haastattelija.”

”Nuori rekrytointikonsultti kehui hakemustani: "Sulla on kyllä tosi hyvä hakemus! Mutta eihän sitä tiedä ootko sä itse tämän kirjoittanut." (Kyllä, hämmentynyt hakija oli ihan itse kirjoittanut hakemuksensa).”

”Haastattelija oli työhaastattelussa todella pahantuulinen. Hän totesi heti aluksi: "Se kenen olisi pitänyt nämä hemmetin haastattelut tulla tekemään, on nyt estynyt, joten hän saa luvan tyytyä niihin ketä mä satun valitsemaan." Olin ihan tyytyväinen ettei minua ei valittu!”

”Työhaastattelutilanteessa miespuolinen haastattelija töksäytti: "Niin, sulla ei ole lapsia? Toivottavasti et myöskään aio hankkia, ei me jaksettais heti alkaa etsimään sijaista".”

”Eräs tuttavani oli haastatellut työnhakijaa ja kysynyt tältä, että missä asioissa hän on hyvä. Vastaus oli kutakuinkin: "No...en oikein missään, mutta mä ajan tosi lujaa kännissä!" Oudointa tässä on, että hakija sai työpaikan! Onneksi työnkuvaan ei sisältynyt autoilua.”

”Työhaastattelija (keski-ikäinen nainen) kysyi onko minulla poikaystävää. Ilmeisesti ajatus oli, että jos nuorella naisella on poikaystävä, hän ei malta tulla normaalisti töihin. Kysymys oli niin outo, että minulta pääsi suusta: "Saatko sinä edes kysyä minulta tässä sitä asiaa?" Minulla oli kyllä tyttöystävä, minkä sanominen varmaan olisi varmaan sekoittanut kysyjän pasmat ihan yhtä tehokkaasti.”

”Hieman yli 50-vuotias miespuolinen haastattelija kysyi "Mitenkäs ne lapsentekosuunnitelmat, kun sulla tuota ikääkin alkaa jo olla?". Samainen haastattelija kysyi näenkö märkiä unia isoista maansiirtotyökoneista...”

"Näetkö sä edes mitään kun sulla on nuo rillit?" Tokaisee likaisissa vaatteissa myöhässä rekryyn tullut haastattelija. Kyse oli elektroniikkateollisuuden latomistehtävästä, kesätyö. Vastasin näkeväni, varsinkin lasit päässä. En saanut paikkaa.”

”Mikä on  kengän numerosi? Minkä värinen auto sinulla on? Tykkäätkö kasvattaa kukkia? Miehiltä voi kysyä, tykkäätkö leipoa? Noiden tarkoitus on yllättää haastateltava,  sillä yleensä haastateltavat on aina prepattu vastaamaan kysymyksiin oikein. Todellinen henkilö tulee paremmin esille yllättävillä ja älyttömillä kysymyksillä.”

”Haastattelija kysyi: "Mikäli saisit tämän työpaikan, mitä tekisit ensimmäisenä ja kauanko siihen menisi aikaa?" Teki mieli vastata että: "No v..tu - mieti...", mutta keksin sitten jotain työhön liittyvää.”

”Rekrytointitilanteessa kysyttiin hakijalta: "Onko sulla kokemusta yläasteikäisten nuorten kanssa toimimisesta?" Vastaus oli: "Ei, itse asiassa mä vähän pelkään niitä." Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut häneen.”

”90-luvun alussa minua haastateltiin kaupunkiimme avattavan vaateketjuliikkeen myyjäksi. Rekrytoija kysyi tuoteasettelusta myymälätilaan, johon en ilmeisesti osannut vastata oikein. Hän oikaisi minua närkästyneellä äänellä, että "asiakkaamme ovat niin tyhmiä, etteivät ymmärrä asukokonaisuuksista, joten asut laitetaan asukokonaisuuksittain esille." En saanut myyjän paikkaa. Vieläkin tulee tuo rekrytoijan kommentti mieleen, kun menen ko. vaateketjuliikkeen myymälöihin "tyhmänä asiakkaana".”

”Hampurilaisketju avasi kotikaupunkiini ensimmäisen ravintolansa, ja olin hakemassa esimiehen paikkaa. Haastattelijan ensimmäinen toteamus minulle oli hakupapereita vilkaistuaan "olet kyllä jo vähän vanha." Olin 24-vuotias. Nousin ylös tuolista ja lähdin sanomatta mitään. Arvata saattaa ettei minua valittu.”

”Haastattelija: "Miten se on alkoholin käytön kanssa?" Minä: "Silloin tällöin viikonloppuna tulee otettua." Haastattelija: "No hyvä, ei me tänne ketään absolutistia olisi haluttukaan." Sain paikan.”

”Iso kansainvälinen firma haastatteli minua kolmatta kertaa. Kävin Tukholmassa tapaamassa pohjoismaiden johtajaa. Kaiken piti olla selvää, mutta sitten Suomen firman toimitusjohtaja alkoi aprikoimaan, että en olisi loppuelämääni heidän yrityksessään. Sanoin, että en nyt ainakaan viiteen vuoteen ole menossa mihinkään, enkä edes suunnittele muualle menoa. Sanoin, että jos yrityksen sisäinen henki on hyvä ja palkka kohtuullinen, niin miksi lähtisin pois. Se ei riittänyt. Olisi pitänyt vannoa ikuista suhdetta työnantajaan ilman mitään tietoa firman sisäisistä asioista. Sanoin, että eihän sellaista voi luvata. Jos lupaisin, niin valehtelisin. En saanut työtä, koska he eivät voineet luottaa minuun pitkässä juoksussa.”