Mentorointi on antoisa tapa välittää pitkän työuran tarjoamaa elämänkokemusta nuoremmille sukupolville. Parhaimmillaan keskustelujen aihepiiriin mahtuu koko elämä.

Pitkä lämmin halaus jota seuraa innostunutta puheensorinaa. Tällaisia kohtaamisia työelämässä tarvitaan enemmän! Roviolla Advertising Operations Leadina työskentelevän Anna Anttilan ja hänen mentorinsa, F-Securen Customer Advocacy Director Donal Crottyn kohtaamista todistaessa ei ensimmäisenä tule mieleen, että ystävykset tapasivat vuosi sitten ICT-yrityksille suunnatun mentoriohjelman parissa.

Viidelle yritykselle järjestetyn ohjelman tavoitteena oli saattaa yhteen kehittymishaluiset työntekijät ja heitä sparraavat mentorit, jotka olivat halukkaita jakamaan kokemuksensa tuomaa viisautta ja hiljaista tietoa muiden käyttöön. Mentoreiden joukkoon kuului myös irlantilainen Crotty, joka kymmeniä ihmisiä mentoroineena näkee auttamisen eräänlaisena kutsumuksena.

– En koe mentorointia työksi vaan yksinkertaisesti nautin ihmisten kohtaamisesta. Tietyssä iässä ihminen tulee tilanteeseen, jossa häntä ei enää motivoi kilpailunhalu, vaan hän haluaa käyttää osaamistaan muiden hyödyksi. Muiden ihmissuhteiden tapaan myös mentorointisuhteen tulee perustua siihen, että välittää toisesta aidosti ja oikeasti.

Mentorointisuhteet voivat kestää tietyn ohjelman ajan, tai vaikka läpi elämän. 25 vuoden aikana Crotty on tavannut mentoroitaviaan Australiassa saakka.

– Australialainen mentoroitavani on life coach, joten hän valmentaa minua ja minä puolestaan mentoroin häntä. Se on mahtavaa!

Itsetuntemus kasvaa keskustellen

Anttila ja Crotty löysivät yhteisen sävelen nopeasti jo ensitapaamisella. Koska mentoroinnin tavoitteena on tarjota uusia työkaluja ja näkökulmia mentoroitavan kysymyksiin, puhuivat he aluksi Anttilan tavoitteista ja siitä, mihin hän tahtoo urallaan tähdätä.

Keskustelujen muoto oli epävirallinen ja niitä käytiin niin kävelyllä kuin kahvilassakin. Aluksi Anttila muistaa hieman jännittäneensä itsestään puhumista.

–Ajattelin, että minun pitäisi olla jotenkin täydellinen ja keskityin puheissani tiukasti osaamiseeni. Donal sen sijaan halusi tutustua minuun ja kyseli, mitä elämääni kuuluu ja mikä tuottaa minulle iloa, mikä surua, Anttila muistelee.

Niin kohtaamiset ovat jatkuneet siitä eteenpäinkin. Vaikka Anttilan työ Rovion tiiminjohtajana on tarjonnut tapaamisille viitekehyksen, keskustelun piiriin on mahtunut koko elämä.

– Yksityiselämä vaikuttaa työhön joka tapauksessa. Esimies ei myöskään voi oppia ymmärtämään tiimiään, ellei hän ensin tunne itseään. Johtaminen edellyttää luontaista itsevarmuutta, joka syntyy siitä, että ihminen pitää itsestään, tuntee rajoitteensa ja osaa siten hallita mielessään vellovia ajatuksia, Crotty sanoo.

Crotty vertaa mentorin roolia isovanhempaan, joka seuraa lapsen kehitystä etäämpää lempeästi ja tuomitsematta. Koska hänellä ei ole vanhemmille kuuluvaa kasvatusvastuuta, hänen on helpompi suhtautua aktoriinsa objektiivisen analyyttisesti.

Anttila uskoo, että juuri sopiva ulkopuolisuus auttaa mentoria kysymään oikeita kysymyksiä ja tuomaan esiin näkökulmia, joita omassa kuplassa ei itse tule ajatelleeksi.

– Työpaikalla ihmiset ovat niin paljon yhdessä, että he alkavat helposti ajattelemaan samalla tavalla. Lisäksi jokaisella kollegalla on aina oma kokemuksensa työpaikan asioista, kun taas mentorilla ei ole tätä painolastia. On ihanaa, että joku katsoo elämääsi ulkopuolelta ja kysyy, että voisitko ehkä miettiä asiaa tältä kantilta, Anttila sanoo.

Vastuu kehityksestä kuuluu yhä itselle

Antoisan ajatuksenvaihdon lisäksi mentoroinnin parasta antia on Anttilan mielestä se, että aktorin rooli pakottaa pysähtymään ja puntaroimaan omaa tekemistä myös kiireen keskellä.

– Vaikka tapaamiset ovat vapaamuotoisia, on niitä varten valmistauduttava hyvin ja mietittävä etukäteen, mistä haluaa puhua. Puhuminen ei aina ole helppoa, mutta itsensä kannattaa laittaa likoon, sillä prosessista saa juuri niin paljon kuin sille on valmis antamaan. On hyvä muistaa, että vastuu neuvojen hyödyntämisestä on kuitenkin ainoastaan itsellä, Anttila sanoo.

Vuoden mittaisen yhteistyön ansiosta Anttila kokee kehittyneensä esimiehenä ja saaneensa lisää itsevarmuutta ratkaisujen tekemiseen niin töissä kuin vapaa-ajallakin.

– Olen usein tosi ylpeä Annasta ja siitä, kuinka hän on toiminut eri tilanteissa. Mielestäni mentorin ei tule pelkästään tarjota vastauksia, vaan myös jakaa tunnustusta kun asiat sujuvat. Haluan rohkaista mentoroitaviani näkemään oman potentiaalinsa. Ihminen voi nimittäin saavuttaa mitä tahansa, kun hän pelkojensa sijaan keskittyy haluamaansa tulokseen, Crotty summaa.

 

Anna Väre