Kelan korvaamista sairauspäivistä noin joka neljäs johtuu mielenterveyden häiriöstä kuten masennuksesta. Ylipitkät työpäivät ja liiallinen työstressi lisäävät riskiä sairastua masennukseen.

Koettu työstressi lisäsi masennusta 30-80 prosenttia. Vähintään 55-tuntista työviikkoa tehneillä oli puolestaan 11 prosenttia suurempi masennusriski verrattuna tavanomaista 35-40-tuntista työviikkoa tehneisiin henkilöihin.

Tämä käy ilmi Työterveyslaitoksen tutkimuksesta, jossa tehtiin laajoja meta-analyyseja, joiden laatimiseen Työterveyslaitoksen asiantuntijat osallistuivat.  Analyysit kokosivat ensimmäistä kertaa yhteen kansainvälisen tutkimustiedon tärkeistä työhön liittyvistä mielenterveyshäiriöiden riskitekijöistä. Mukana oli jo julkaistuja kansainvälisiä tutkimuksia ja laajoja julkaisemattomia aineistoja.

Vaatimusten ja vaikutusmahdollisuuksien epäsuhta

Työntekijän kokema työn vaatimusten ja vaikutusmahdollisuuksien välinen epäsuhta nousee analyyseissa esiin vahvana mielenterveyden häiriöiden syynä. Tämä asettaa haasteita varsinkin esimiestyölle. Työtehtävä, joka toiselle on sopivan vaativa, voi toiselle ollakin ylivoimainen hänen voimavaroihinsa nähden. Myös ylipitkät, yli 55 tunnin työviikot lisäävät masennusriskiä.

Mielenkiintoista on, että pitkät työpäivät aiheuttivat masennusta varsinkin Aasiassa ja Euroopassa. Sen sijaan Pohjois-Amerikassa ja Australiassa yhteyttä ei löytynyt.

Työhön paluu masennuksen jälkeen

Meta-analyyseissa selvitettiin myös pitkään masentuneina olleiden työhön paluun onnistumista – eli mitkä asiat edistävät työhön paluuta ja mitkä hidastavat sitä.

Ikääntyvät työntekijät ja vakavasta masennuksesta kärsivät palasivat muita epätodennäköisemmin töihin. Myös useista eri psyykkisistä ja fyysisistä sairauksista kärsiville työhön paluu oli hankalaa.

Suomalaisessa kuntatutkimuksessa yli 50-vuotiaista joka viides ei palannut vuoden kuluessa töihin masennussairausloman jälkeen.

Sen sijaan nuoremmista työntekijöistä yli 90 prosenttia palasi töihin oltuaan masennuksen tai ahdistuksen takia sairauslomalla. Myös persoonallisuustyypiltään tunnolliset palasivat keskimääräistä todennäköisemmin töihin.

Työssä on paljon asioita, joihin vaikuttamalla voidaan pienentää masennusriskiä ja helpottaa työhön paluuta, kuten työtehtävien muokkaus ja työajan lyhentäminen.

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevista vajaa puolet (42 %) on määräaikaisella tai pysyvällä eläkkeellä mielenterveyden häiriön vuoksi. Mielenterveyshäiriöt ohittivat tuki-ja liikuntaelinsairaudet työkyvyttömyyden suurimpana syyryhmänä vuonna 2000 ja tilanne on pysynyt edelleen samana. Nuorilla, alle 35-vuotiailla työkyvyttömyyseläkkeensaajilla jopa neljällä viidestä työkyvyttömyyden syynä oli jokin mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriö. Lähteet: Eläketurvakeskus, www.etk.fi ja http://www.findikaattori.fi/fi/76

Lähde: Työterveyslaitos