Työhyvinvointi

Liian helppokin työ voi uuvuttaa – torppaa työpuutumus psykologin vinkeillä

Kuvassa Dana Vainikka.
4.2.2021 klo 10:14

Vaativa työ voi uuvuttaa, mutta myös liian helppo työ, yksitoikkoiset työtehtävät tai tunne oman potentiaalin haaskaamisesta saattavat uuvuttaa ihmisen vakavasti. Haastattelimme organisaatiopsykologi Dana Vainikkaa siitä, kuinka jokainen voi ehkäistä työssä tylsistymistä.

Tehdään heti selväksi, ettei boreout – puhutaan tässä artikkelissa työpuutumuksesta – ole ilmiönä uusi. – Viitteitä ilmiöstä on jo toisen maailmansodan tienoilta. Diagnoosiksi tosin on saatettu aiemmin kirjoittaa esimerkiksi päänsärky tai selkäkipu, koska psyykkisiin oireisiin on liittynyt niin paljon stigmaa, taustoittaa organisaatiopsykologi, valmentaja ja liikkeenjohdon konsultti Dana Vainikka.

Vainikka on tullut tutuksi myös Ylellä esitetyn Ina Mikkolan juontaman työelämäaiheisen Tilipäivä-ohjelman vakiopsykologina.

Valkokauluskin voi tylsistyä työssään

Työpuutumus ei linkity yksinomaan monotonisiin työtehtäviin tai tehdastyöhön, vaan valkokaulustyöläinenkin voi tylsistyä. Työtehtävien yksitoikkoisuutta merkittävämpää on se, kohtaavatko ihminen ja ympäristö.

Töissä voi tylsistyä esimerkiksi, jos työ tuntuu merkityksettömältä tai se ei tarjoa sopivia haasteita.

Työn ominaisuuksien tai työn liiallisen vaativuuden sijaan merkitsevää on siis työntekijän sisäinen ristiriita ympäristöön nähden, Dana Vainikka valottaa.

Hän kertoo, että ilmiötä on tutkimuksissa nähty hieman muita aloja enemmän liikenne- ja kuljetusalalla ja vähän yllättäen myös taide- ja viihdealalla. Erot muihin aloihin nähden ovat kuitenkin pieniä. – Voidaan sanoa, että työssä tylsistyminen on alasta riippumatonta, Vainikka summaa.

Työpuutumus ei ole diagnoosi, mutta totta se on

Työpuutumus, boreout, ei ole diagnoosi, mutta ei myöskään ohimenevä muoti-ilmiö. Jos työ ei tarjoa riittävästi haasteita tekijänsä kapasiteettiin tai potentiaaliin nähden, työntekijä voi tylsistyä.

Dana Vainikka kannustaa sekä työssään tylsistynyttä että työnantajaa suhtautumaan tilanteeseen vakavasti. – Jos työ puuduttaa, tunne on tosi ja se pitää ottaa tosissaan. Itsen sättiminen tai syytteleminen ei auta asiaa. Sen sijaan työtä kannattaa lähteä muokkaamaan sopivammaksi, ja tässä tarvitaan myös työnantajaa, hän sanoo.

Pahimmassa tapauksessa tylsistyminen johtaa tilaan, joka on vakavuudeltaan verrattavissa burnoutiin eli työuupumukseen. – Tutkimusten mukaan boreout aiheuttaa stressiä, ahdistusta ja masennusta, Vainikka kertoo. – Ne taas vaikuttavat työasenteisiin, joten uupuneen inhimillisen kärsimyksen lisäksi tilanteesta koituu haittaa myös työnantajalle.

Itsetuntemus on avaintekijä työpuutumuksen ehkäisemisessä

Yksi keino päästä käsiksi työpuutumukseen on tunnistaa, millainen on itse tylsyyden sietäjänä. Jos tiedostaa sietävänsä huonosti tylsyyttä, osaa välttää työtä, jossa ei ole etenemisen ja kehittymisen mahdollisuuksia tai jossa työtehtävät ovat monotonisia.

On tärkeää tunnistaa, mikä itseä motivoi, mitä haluaa saavuttaa ja mitä pitää tärkeänä, mikä on tylsää ja mikä kiinnostavaa. Kun tuntee omat arvonsa ja tietää mitä tahtoo, osaa paremmin löytää merkitystä työhön ja elämäänsä, Dana Vainikka johdattelee.

Työpuutumus on yleisempää nuorilla

Vainikka nostaa esiin Lotta Harjun väitöstutkimuksen, jonka mukaan työssä tylsistymistä esiintyy hieman muita enemmän alle 36-vuotiailla työntekijöillä.

– Nuorella saattaa olla suuret odotukset työelämää kohtaan, ja hän saattaa antaa työlle kaikkensa. Työelämä ei kuitenkaan aina vastaa näihin odotuksiin: nuorena ei välttämättä pääse niin haastaviin hommiin kuin toivoisi, tai työ ei tunnukaan niin merkitykselliseltä kuin nuori odotti, Vainikka sanoo. – Vanhemmilla työntekijöillä on usein vakiintuneempi elämä, esimerkiksi perhettä, mikä tuottaa merkityksellisyyttä.

Dana Vainikka muistuttaa, ettei työssä tylsistyminen ole koskaan pelkästään yksilön vika, vaan syyt ovat aina moninaisempia. – Se, millaiset odotukset nuorella työhön tulevalla on työelämää kohtaan, juontuu siitä, millaiseen yhteiskuntaan hän on kasvanut. Ei ole vain nuoren työntekijän syy, jos hän tylsistyy ja uupuu.

Lähijohtajalla on iso vastuu

Dana Vainikka painottaa organisaation vastuuta työpuutumuksen ennaltaehkäisyssä. – Monesti tilanne on se, että ihminen on valittu väärään työpaikkaan, hän sanoo. Vainikka on nähnyt työssään, että kun ihminen on oikeassa paikassa oikeista syistä, hän voi hyvin ja menestyy. – Ympäristö vaikuttaa valtavasti siihen, miten ominaisuutemme ja potentiaalimme pääsevät esiin. Oikeassa ympäristössä ihminen loistaa ja onnistuu työssään. Väärässä ympäristössä taas syntyy huonoja kokemuksia, hän sanoo.

Siitä, kohtaavatko ihminen ja ympäristö, Vainikka jakaa vastuuta kolmelle taholle: organisaatiolle, lähijohtajalle ja työntekijälle itselleen.

Hänen mukaansa organisaatio voi ehkäistä työpuutumusta esimerkiksi mahdollistamalla henkilöstölle riittävän osaamisen kehittämisen ja panostamalla sisäiseen viestintään. – On myös todella tärkeää, että organisaatiossa pystytään puhumaan hankalistakin asioista rehellisesti.

Aivan ensiarvoisen tärkeänä Vainikka pitää lähijohtajan roolia, sillä lähin esihenkilö on se, jolla on vastuu työntekijän tilanteen näkemisestä ja ymmärtämisestä. – Lähijohtaja on se, jonka on autettava johdettavaa kehittymään ja etenemään, Vainikka muistuttaa.

Jos välit lähijohtajan kanssa eivät tue työssä jaksamista, Dana Vainikka kehottaa hakemaan tukea muualta. – Luotettavaa mentoria, joka voi auttaa etenemään kiinnostavampiin tehtäviin, kannattaa katsella ensin oman organisaation sisältä, hän vinkkaa.

Vainikka kannustaa myös tuomaan omia kiinnostuksen kohteita aktiivisesti esiin organisaation sisällä. – Jokaisen kohtaamisen voi aloittaa esittelemällä itsensä ja kertomalla, millaisista asioista on kiinnostunut, hän vinkkaa.

Muutama kysymys johdattaa tylsistymisen juurille

Työpuutumuksen oireita itsessään tunnistavaa Dana Vainikka kannustaa tarkastelemaan tilannetta kolmesta vinkkelistä ja miettimään, mihin niistä oma tylsistyminen linkittyy. – Ensiksi kannattaa pureutua omiin työtehtäviin ja purkaa auki, mikä niissä tylsistyttää. Vasta kun näkee konkreettisesti mistä kiikastaa, voi pyrkiä välttämään tylsistymistä aiheuttavia työtehtäviä.

Toiseksi Vainikka kehottaa tarkastelemaan, millaiset kehittymisen ja etenemisen mahdollisuudet työssä on, ja liittyykö oma tylsistyminen ehkä siihen, että omaa potentiaalia jää käyttämättä.

Kolmanneksi hän kannustaa pohtimaan, mistä työn ja koko elämän merkityksellisyys rakentuu. – Jos elämässä on muuta merkityksellistä sisältöä, työn merkitykseksi voi riittää se, että siitä maksetaan palkkaa.

Kaikkea työtä voi tuunata itselle sopivammaksi

Kun oman työpuutumuksen syyt alkavat hahmottua, on aika miettiä, mitä asialle voi tehdä.

Kun tunnistaa, mikä omaa jaksamista tukee, osaa lähteä tuunaamaan omaa työtään siihen suuntaan.

Dana Vainikka on pannut merkille, että viime aikoina monissa yrityksissä on havahduttu siihen, kuinka tärkeää on antaa työntekijöille hallinnan tunnetta. Toisissa ammateissa ja organisaatioissa oman työn tuunaamisen mahdollisuuksia on paljon, toisissa niukemmin. Vainikka näkee kuitenkin, että jokaista työtä pystyy tuunaamaan ainakin vähän. Kysyminen ei maksa mitään, joten mahdollisuuksia muokata omaa työtä kannattaa selvittää.

Työn tuunaaminen voi tarkoittaa käytännössä esimerkiksi häiriötekijöiden poistamista, sopivamman työvälineen tai -vaatteen hankkimista entisen tilalle tai työaikojen joustojen hyödyntämistä. – Jos huomaat työpaikalla kiinnostavan projektin, tarjoudu rohkeasti mukaan, jos se tuo työhösi merkityksellisyyttä, Vainikka kannustaa.

Hän muistuttaa, että ihmisen elämä on kokonaisuus, jossa työ on yksi osa. – Jos työ ei tunnu merkitykselliseltä eikä työtä voi vaihtaa tai muuttaa, kannattaa miettiä, voisiko merkityksellisyyttä löytää työn ulkopuolelta, esimerkiksi perheestä tai vapaaehtoistyöstä.

Lue myös työuupumuksesta toipuneiden oivalluksia.

Toimittaja: Liina Hurri
Kuvaaja: Omar El Mrabt