Laman opetukset, Suomen 1990-luvun kriisin syyt ja seuraukset -tutkimus valottaa, mitä kriisistä voi oppia.

Vuonna 2001 julkaistussa tutkimusraportissa kritisoidaan muun muassa 1990-luvun lama-ajan kireää raha- ja finanssipolitiikkaa sekä päädytään toteamaan, ettei lama sen enempää kuin talouden elpyminenkään, johtunut niin voimakkaasti rakenteellisista tekijöistä kuin laman aikaan uskottiin.

Talouspolitiikan tulisi näin ollen reagoida pysyviin muutoksiin eri tavalla kuin ohimeneviin tekijöihin. On hyvä pohtia, kuinka suurelta osin Suomen talousvaikeuksissa on kyse rakenneongelmista ja kuinka paljon voidaan laittaa suhdannevaihtelun piikkiin?

Heikossa taloustilanteessa rakenteellisten muutosten tunnistaminen ja erottaminen suhdanneluonteisista ongelmista on tärkeää, sillä talouspolitiikan tulisi reagoida pysyviin muutoksiin eri tavoin kuin ohimeneviin tekijöihin. Rakenteellisia ongelmia onkin syytetty myös tällä kertaa, kun Suomen talous on finanssikriisin jälkeen toipunut heikommin kuin missään muualla EU:ssa.

Mutta kuinka paljon Suomen talousvaikeuksissa on nyt kyse suhdannevaihtelusta, ja kuinka paljon rakenneongelmasta?

Kysymykseen on mahdotonta  antaa täsmällistä vastausta. Suomi kärsii niin suhdannevaihtelusta kuin rakenneongelmasta kohtalaisen tasapuolisesti. Selkeinä rakenneongelmina voidaan pitää esimerkiksi elektroniikkateollisuuden tuotannon ja viennin pysyvää alenemista, suhdanneongelmina taas öljyn hinnanvaihtelun ja Venäjän kaupan pysähtymistä sekä Euroopan yleistä, pitkittynyttä investointilamaa.

Lähde: Talouselämä