Työkyöpeli

Kuunteletko oikeasti?

17.9.2019 klo 4:00

Kuunteleminen ei ole niin yksinkertaista kuin moni luulee. Vasta aktiivisella kuuntelulla asiat jäävät oikeasti muistiin ja vältytään monelta väärinkäsitykseltä.

Moni sanoo, että on hyvä kuuntelija. Sitä pidetään yleisesti ottaen helppona hommana. Mitään ei tarvitse tehdä, sen kun on hiljaa ja pitää korvat auki. Tämä on kuitenkin vasta kuulemista.

Kuunteleminen puolestaan on aktiivista. Se vaatii asian sisäistämistä, oppimista, merkityksen pohtimista ja prosessoimista.

Väitän, että kuuntelemisen taitomme on huonontunut. Hektisessä maailmassa kuuntelemme yhä useammin puolella korvalla. Teemme monta asiaa samaan aikaan ja annamme tiedon karata toisesta korvasta ulos. Emme keskity, emmekä sisäistä kuulemaamme. Emme jaottele vastaanottamaamme tietoa, pohdi sen merkitystä ja prosessoi sitä syvemmin.

Niinpä me unohdamme asioita. Kun saatua informaatiota ei käsittele, se häviää. Me olemme väsyneitä, kiireisiä ja aivomme käyvät kierroksilla pitkin päivää. Emme voi mitenkään muistaa kaikkea.

Ongelmia työelämässä syntyy, kun emme muista tai edes tiedosta tärkeitä tai akuutteja asioita ja ohjeita. Kun emme muista siksi, ettemme kuunnelleet tai keskittyneet alunperinkään.

Kirjoitan päivittäin ainakin pari ylimääräistä sähköpostia ihan sen vuoksi, että viestini lukenut henkilö on silmäillyt sen niin pikaisesti läpi, että on ymmärtänyt jotain väärin. Joillekin tämä on tapa ennemmin kuin satunnainen lapsus.

Jos vaikkapa pyydän materiaalia tuotteesta A, saankin sitä tuotteesta B. Minulta säästyisi aikaa, jos lähettämäni viestin tai soittamani puhelun asia hoituisi kerralla kuntoon. Jos henkilö sen pari minuuttia keskittyisi täysin asiaani.

Ystäväni työskentelee työnjohtajana. Hänellä on päivittäin tilanteita, joissa hän on antanut selkeän ja suoran ohjeen johonkin toimintaan ja varttia myöhemmin hänen alaisensa kävelevät vastaan ja huikkaavat iloisin tehneensä juuri päinvastoin kuin oli pyydetty.

Toinen kuuntelemisen kompastuskivi on innostuminen. Tartummme keskustelussa johonkin kohtaan, joka kiinnostaa meitä ja alamme valmistelemaan omaa puheenvuoroamme tästä aiheesta. Tällöin toisen ihmisen asia jää meiltä täysin kuulematta.

Yhteen asiaan takertuminen aiheuttaa usein myös todella rasittavan ominaisuuden, keskeyttämisen. Se on epäkohtelias tapa, mutta jostain syystä vaikea lopettaa. Itsekin aivan liian usein tähän syyllistyneenä tiedän, että keskeyttäminen ei yleensä ole pahantahtoista tai toista alentamaan tarkoitettua. Se on innostusta ja kiinnostusta yhtä asiaa kohtaan. Yhtä kaikki, se on tapa, jota tulisi tasa-arvoisessa keskustelussa kovalla kädellä karsia.

Kuunteleminen vaatii enemmän kuin ehkä ajattelemmekaan. Se on kuitenkin välttämätön taito sujuvassa työkulttuurissa ja säästää lopulta kaikilta paljon aikaa ja vaivaa.

Satu Varjonen on äiti ja freelancer-kirjoittaja, jolla on vankka tausta keikka- ja asiakaspalvelutyöstä.