Sosiaali- ja terveysala vetää eniten hakijoita kaikilla koulutusasteilla. Työllistymisnäkymien ohella opiskelupaikan valintaan vaikuttavat unelmat, sattumat, kasvuympäristö ja kaverit.

– Sote-alan suosioon vaikuttavat varmasti muita aloja korkeammat opiskelijakiintiöt sekä melko varma työllistyminen. Monella muulla alalla työllisyysnäkymiä tai työn jatkuvuutta on paljon vaikeampi ennustaa, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön (Otus) kehittämispäällikön Elina Nurmikari analysoi.

Sote-alan lisäksi moni aloittaa opintonsa syksyllä tekniikan ja liikenteen alalla. Alalle hakeneista opiskelupaikan sai joka kolmas.

Vaikeimmin ovet aukesivat kuvataiteen, tanssin ja teatterin ja psykologian opintoihin. Tiukin seula oli Teatterikorkeakoulussa, jossa dramaturgian linjalle hyväksyttiin tänä vuonna kaksi ja ohjaajan koulutusohjelmaan kolme opiskelijaa.

Kaikkiaan hakijoita korkeakouluihin oli tänä vuonna reilut 150 000  ja paikan sai reilut 50 000 opiskelijaa.

Kulttuurikokemukset muokkaavat kiinnostusta

Koska työllistymistä on monella alalla entistä vaikeampi ennustaa, koulutusvalintojen takaa löytyy moninainen vyyhti asioita. Vain pienellä osalla opiskelijoista on nuoresta saakka vahva haave tietystä ammatista.

Otuksen tutkimuksen mukaan nuorten opintopolkuun vaikuttavat voimakkaasti koti, kasvuympäristö ja kaverit. Esimerkiksi perinteisesti elitistisiksi mielletyille aloille kuten juristiksi ja lääkäriksi suuntautuminen kulkee yhä pitkälti suvussa. Samalla tapaa kipinä taiteen pariin voi lähteä kotoa.

– Vanhempien odotusten lisäksi myös kodin kulttuurinen ympäristö vaikuttaa nuorten suuntautumiseen. Koulutusvalintoihin voi vaikuttaa esimerkiksi se, onko perheessä luettu paljon tai mitä tv-ohjelmia nuoruudessa on katsottu. Maakunnissa elävien koulutettujen vanhempien lapset lähtevät helpommin vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan kun taas kouluttamattomien lapset jäävät useammin kotiseudulleen.

Ensisijaisesti kodin ja ympäristön vaikutteet muokkaavat nuoren käsitystä omista kyvyistään ja mahdollisuuksistaan. Nurmikari onkin huolissaan trendistä, jossa nuoret jakautuvat menestyjiin ja niihin, jotka eivät löydä paikkaansa.

– Yhteiskunta odottaa nuorilta nopeita valintoja, jotta he valmistuisivat pikaisesti työmarkkinoille. Samalla nuoret joutuvat luovimaan jatkuvassa muutoksessa ja rakentamaan ammatillisen identiteettinsä aivan eri lähtökohdista kuin vanhempansa. Heidän tapaansa nuoret eivät odota saavuttavansa vakaata työpaikkaa tai vastaavaa taloudellista varmuutta.

Monta työtä yhden ammatin sijaan

Nurmikarin mukaan on ongelmallista, ihmisten tulee jo 16-vuotiaana pystyä tekemään isoja päätöksiä. Se lähteekö lukioon vai ammattikouluun vaikuttaa elämään merkittävästi.

– Monelle amis on merkinnyt suoraa väylää ammattiin. Mutta siinä missä ihmisiä ennen koulutettiin opettajiksi tai kampaajiksi, on opetus uuden ammatillisen koulutuksen reformin myötä muutettu kokonaan osaamisperusteiseksi. Yhden koulutuslinjan sijaan opiskelijoiden tulee koota itselleen osaamisportfoliota eri tyyppisistä opinnoista.

Uudistuksen tavoitteena on, että yhden ammatin ja selkeän urapolun sijaan valmistuneet voisivat työskennellä useassa roolissa työelämän tarpeiden mukaan.

Uudistuksen ongelmaksi voi muodostua se, että uudistus toteutetaan samaan aikaan kun koulutuksesta tehdyt keikkaukset vähentävät opetushenkilökuntaa ja siten opintojen suunniteluun saatavaa tukea. Jos oma kokonaisuus ei hahmotu, voivat paineet etenemisestä saada vähemmän motivoituneen opiskelijan nostamaan kädet pystyyn.

Selkeän ammatillisen osaamisen lisäksi työelämä ja työnhaku vaativat yhä enemmän joustoa, muuntautumiskykyä sekä moninaisia meta-taitoja. Yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston tekemän uraseurannan mukaan myös ylemmän yliopistokoulutuksen saaneiden työllistymiseen vaikutti eniten kyky kertoa omasta osaamisesta ja siitä, miten ja missä sitä voisi parhaiten soveltaa.

 

Anna Väre

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.