Työkyöpeli

Korona teki etätyöstä yhtä painajaista

26.3.2020 klo 13:09

Verkko suorastaan pursuaa nyt ohjeita ja vinkkejä tehokkaaseen etätyöskentelyyn, online-kokoustamiseen ja aktiviteetteihin kotona päiväkodin ja koulun sijaan pyöriville lapsille. Vinkkejä lukiessa saa helposti käsityksen, että töiden siirtäminen kotiin perheen arjen keskelle olisi vaivatonta.

Kukaan ei kuitenkaan tunnu paljastavan, miten käytännössä pikkulapsia viihdytetään samalla kun pitäisi hoitaa vaativa asiantuntijatyö ja online-kokousten rumba – viikosta toiseen?

Varmasti jokainen asiantuntijatyötä tekevä on jossain kohtaa tehnyt töitä etänä – senhän laitteet ja yhteydet meille onneksi varmistavat. Modernissa organisaatiossa videopuhelut ovat jokapäiväisiä ja yhtä itsestään selviä kuin lounasruokalan raastepöytä. Business as usual. Kotiin tai vaan pois toimistolta ja avokonttoreista vetäydytään, kun halutaan saada kunnon työrauha tai hoitaa työpäivän aikana muita pakollisia asioita, joita toimistolta käsin ei voi tehdä.

Kun etätyö teki u-käännöksen

Etätyö oli itsellenikin keino vetäytyä avokonttorin hälinää, saada keskittymisrauha ja tykittää niitä töitä valmiiksi, jotka palavereilta olivat jääneet muina päivinä paitsioon. Tehokasta ja mielekästä työaikaa. Toisin on nyt.

Koronan aiheuttamissa poikkeusoloissa kotitoimiston rauha on muuttunut lapsiperheissä joksikin aivan muuksi. Jaloissa pyörii jälkikasvua, jonka päivään olisi saatava virikkeitä, aktiviteettia ja ihan vaan seuraa. Kun muut puuhat on kieltolistalla, töitä samalla etänä hoitava vanhempi on se, jonka virikkeet olisi tarjottava. Samalla, kun itsestään olisi annettava parasta hankalassa tilanteessa myös organisaatiolle, jolle työskentelee.

Melkoista jonglöörausta, eikä ihme, että työpäivän päätteeksi porukka puuskuttaa. Ruuhkavuodet ovat saaneet viime viikkoina aivan uuden merkityksen. Voin vain kuvitella, kuinka paljon lasten ruutuaika on viime viikkoina noussut, enkä todellakaan tuomitse. 

Konkreettisille arjen selviytymisvinkeille olisi nyt kysyntää

Tuntuu, että lähes kaikki keinot ovat nyt sallittuja, jotta tilanteesta selviää järjissään. Lasten leikkiessä, huutaessa, riehuessa ja vain ollessa omia itsejään eli lapsia – kuten pitääkin – on haastavaa olla tuottava ja vastuullinen työntekijä. Silti paine ei poistu, vaikka itselleen uskottelee mitä tilanteeseen mukautumisesta ja armollisuudesta itseään ja toisia kohtaan.

Vinkkejä tästä uudesta arjesta selviytymiseen varmasti vielä tarvitaan, mutta niiden tasoa voisi jo alkaa kalibroida itsestäänselvyyksien sijaan parhaisiin vinkkeihin siitä, miten vaikkapa harhauttaa taaperoa, kun pitäisi osallistua tärkeään online-palaveriin tai kuinka välttyä pahimmilta kahnauksilta seinille hyppivien teinien kanssa. Tai miten parisuhde pidetään kasassa neljän seinän sisällä.

Mitä vinkkejä tähän uuteen arjen rumbaan sinulla olisi tarjota?