Kesätyöntekijät, nuo arvokkaat kyseenalaistajat ja toisinajattelijat

Kesätyöntekijät aloittavat paraikaa työrupeamaansa ja tulevien kuukausien aikana konkreettisesti helpottavat lomakauden töiden sujumista. Kesätyöntekijöiden organisaatioille tarjoamaan kehittämisantiin kuitenkin suhtaudutaan vaihtelevasti, eikä kaikkia mahdollisuuksia näistä nuorista työelämän tulokkaista aina osata – tai haluta – hyödyntää.

Omat viime vuosien kokemukseni parikymppisistä kesätyöntekijöistä ovat olleet ainoastaan positiivisia: on ollut intoa oppia, kehittää ja ymmärtää työelämää sekä bisnestä. Koen, että oppiminen on ollut ennen kaikkea vastavuoroista – molemmat osapuolet ovat saaneet paljon ajateltavaa ja uusia tapoja tehdä. Väitän, että tämä ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista, jos organisaatioissa joissa olen työskennellyt kesätyöntekijöihin ei olisi suhtauduttu sellaisella vakavuudella ja intohimolla kuin mitä suhtauduttiin. Kesätyöntekijät nähtiin nimenomaan tilaisuutena oppia organisaatiosta ulkopuolisen ja vieläpä eri ikäluokan edustajan silmin, saada uutta ajattelua taloon ja kehittää prosesseja ja työskentelymalleja.

Hyödynnetäänkö nuorten tuomaa uutta ajattelua riittävästi – tai ollenkaan?

Ja tässä se pihvi varmasti olikin: lisäkäsiparien ja -resurssin sijaan kesätyöntekijät otettiin vastaan kuin kenet tahansa arvokkaan lisän työyhteisöön: kuunneltiin, annettiin mielekkäitä ja motivoivia tehtäviä ja ohjattiin. Kun kesätyöntekijöihin suhtautuu tällaisella antaumuksella, myös tuloksia on luvassa.

Aivan kuten kuka tahansa meistä motivoituu kiinnostavista ja mielekkäistä tehtävistä, joihin on lupa vaikuttaa, mahdollisuudesta kehittyä ja tulla kuulluksi, palkitsee tällaisen työsuhteen rakentaminen myös kausityöntekijöiden kanssa.

Toki työhön – kuten meillä kaikilla – kuuluu ajoittain tylsiäkin rutiineja ja niin sanottua bulkkia, mutta jos fokus on halussa hyödyntää nuori mieli maksimaalisesti, alkavat hyödyt näkyä. Jos kesätyöntekijän taas näkee silkkana mielivaltaisesti pompoteltavana työvoimana, tuskin mitään kovin ihmeellistä alkaa tapahtua. Ja mikä hukattu mahdollisuus se onkaan.

Prosessi auttaa tuomaan uudet ideat ja kehitysehdotukset esiin

Tässäkin asiassa selkeän (mutta kevyen) prosessin luominen auttaa: missä foorumeissa kesätyöntekijät voivat tuoda ideoitaan säännöllisesti esiin ja kenelle, miten ideat käsitellään ja kirjataan ja ennen kaikkea, kuka päättää miten niiden kanssa edetään. Lisäksi ideaalia olisi mahdollistaa ideoiden käytäntöön vieminen mahdollisimman matalalla kynnyksellä: kokeileminen auttaa validoimaan idean ja takuulla opettaa sekä työnantajalle että kesätyöntekijälle paljon.

Kesätyöntekijöiden ohjaajia ja esihenkilöitä kannattaa tukea näiden prosessien ja toimintatapojen avulla ja kuvata esimerkkien avulla, mitä haetaan. Itse olen esimerkiksi tiimin kanssa määritellyt ongelman tai haasteen kesätyöntekijän ratkaistavaksi, tukenut ja sparrannut säännöllisesti pitkin kesää ja seurannut edistymistä ja kesän päätteeksi ratkaisu, ideat ja kehitysehdotukset on kuultu isommalla porukalla, jotta ajatukset eivät jää vain muutaman henkilön mieleen. Toki riippuu kesätyöntekijästä, kuinka laajoja kokonaisuuksia voi työn alle antaa, eli tässäkin jatkuvalla dialogilla ja tuella on merkitystä.

Miten teillä suhtaudutaan kesätyöntekijöihin? Ovatko he uuden ajattelun odotettuja airueita vai silkka mahdollisuus kesäloman pitämiseen?