Kärsimättömän heikkous työhaastattelussa

Sain eräässä työhaastattelussa neuvon olla sanomatta heikkoudekseni kärsimättömyyttä, sillä HR-asiantuntijan mukaan saman sanoo yhdeksän kymmenestä työhaastateltavasta. Neuvo herätti ristiriitaisia ajatuksia.

Ensinnäkin hämmennyin, sillä koen aidosti suurimmaksi heikkoudekseni työelämässä liiallisen kärsimättömyyden. Sille, että moni muukin kokee näin, en voi mitään ja tuntuisi hassulta taktikoida haastattelussa niin, että kertoisinkin jotain aivan muuta. Samaisessa haastattelutilanteessa minua kehotettiin sanomaan mieluummin heikkoudeksi vaikka aamu-unisuuden tai huonon deadlineissa pysymisen. Kumpikaan ei tuota minulle haastetta, päinvastoin, olen aamuihminen ja pidän mielelläni kiinni sovituista aikatauluista, joten nämäkin neuvot tuntuivat hassuilta.

Haastattelun jälkeen jäin pohtimaan kahta asiaa: mitä muuta voisin kertoa työhaastatteluiden klassikkokysymykseen totuudenmukaisena vastauksena ja toisaalta, jos noin moni kertoo heikkoudekseen saman kärsimättömyyden, mitä se kertoo tämän päivän työelämästä. Ovatko työpaikat niin hitaita liikkeissään, että suurin osa työntekijöistä turhautuu vai sattuuko kärsimättömyys olemaan juuri se sopivan positiivinen mutta kuitenkin negatiivinen heikkous, jolla on hyvä sivuuttaa haastattelutilanteen haastava kysymys? Veikkaan jälkimmäistä.

Kärsimättömäksi itseään tituleeraava kertoo heikkouden kuitenkaan paljastamatta merkittäviä puutteita itsessään työntekijänä. On täysin eri asia kuvailla itseään kärsimättömäksi kuin vaikkapa laiskaksi – kärsimätön on ikään kuin olosuhteiden pakosta roolissaan (muut eivät pysy vauhdissa) ja syy heikkoudelle kaatuu ikään kuin ympäristön niskaan. Kyllä minä tekisin, mutta kun nuo muut. Vaikka kärsimättömyyteen voikin liittää jatkokysymyksiä, kuten huolellisuuteen ja pitkäjänteisyyteen, eivät ne lopulta sulje toisiaan täysin pois. Plussalle on helppo jäädä.

Ehkä tämä HR-asiantuntija oli tosiaan oikeassa ja minunkin kannattaisi taktikoida paremmin, jotta en vaikuttaisi siltä, että taktikoin. Mutta miten? Onko parempi kehitellä totuudenvastainen vastaus kuin pysyä ruodussa ja hyväksyä se fakta, että aika moni muukin vastaa samalla tavalla? Ehkäpä se aamu-unisuus voisi olla ratkaisu sittenkin.

Mitä itse kerrot työhaastattelussa heikkoudeksesi ja onko vastauksesi taktikoitu vai kerrotko ihan vaan totuuden sen kummemmin miettimättä?

Paula Narkiniemi

Vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina