Työnhaussa keinot ovat monet ja sinnikkyys palkitaan. Koska hyvät vinkit on tehty jaettavaksi, kaksi vastikään työllistynyttä työnhakijaa kertovat oman tarinansa.

Sebastian valmistui liiketalouden tradenomiksi Turussa vuonna 2016. Valmistuttuaan hän aloitti heti työnhaun vastailemalla myyntialan työpaikkailmoituksiin ja lähettelemällä avoimia hakemuksia yrityksiin, jotka tuntuivat kiinnostavilta.

Koska Sebastian oli työskennellyt koulun ohella asuntomyyjänä, hän piti itseään myyntihenkisenä, mutta ei varsinaisesti tiennyt missä kaikessa voisi osaamistaan hyödyntää.

– Koitin miettiä toimialoja, joista halusin oppia lisää. Turussa niitä oli kuitenkin vähän. Tilanne parani kun muutin tyttöystäväni kanssa Porvooseen ja pääsin lähemmäs pääkaupunkiseudun työmarkkinoita.

Työnhaussa Sebastian näki valttinaan rohkeutensa tarttua puhelimeen.

– Jos työnhakuilmoituksessa mainitaan soittomahdollisuus, soitan aina ja kyselen työn luonteesta ja vaatimuksista. Samalla pyrin selvittämään, mitä esimerkiksi ilmoituksessa mainitulla oma-aloitteisuudella oikeasti tarkoitetaan. Soittamalla voi saada tietoa, joka auttaa kohdistamaan hakemuksen paremmin.

Mielikuvaharjoittelu helpotti esiintymistä

Useista kontaktoinneista huolimatta intressit työnantajien kanssa eivät kuitenkaan kohdanneet. Vauhdittaakseen työnhakuaan Sebastian teki työnhakijaprofiilin ManPowerin sivustolla olevaan järjestelmään. Yllättäen ensimmäinen tarjous kolahti meiliin jo seuraavana päivänä.

– Koska työnhaku oli tähän mennessä ollut työlästä hommaa, olin tosi yllättynyt kuinka nopeasti sain vastauksen. Oli tuuria mukana. Pääsin pian videohaastatteluun, jota varten pukeuduin kuten tavalliseen työhaastatteluun.  Videolla kysyttiin kysymyksiä, joihin piti vastata tietyssä ajassa.

Muutaman päivä kuluttua Sebastian sai haastattelukutsun Ilmariselle palvelumyyjän tehtävää varten.

– Jännitin tosi paljon, saisinko itsestäni kaiken irti haastattelussa ja siksi treenasin tilannetta mielikuvaharjoituksilla. Itse tapaamisessa pidin huolta siitä, että puhuin selkeästi ja pysyin muutenkin rauhallisena. Olin miettinyt ennalta kysymyksiä, jotka tekisivät keskustelusta vuorovaikutuksellisen. Uskon, että ensivaikutelman  luomisessa on kyse 70%:sesti olemuksesta ja viestinnästä ja vain 30%:sesti itse osaamisesta. Siksi on tärkeää, että keskusteluun saa mukaan myös hyväntuulista small talkia.

Sebastian sai paikan. Hän ei tiedä, mikä valinnan lopulta ratkaisi, mutta hän koki, että hänellä synkkäsi haastattelijan kanssa hyvin alusta alkaen.

– Varmasti tyylini ja olemukseni sopi yrityksen profiiliin. Uskon, että samalla tapaa jokaiselle löytyy oma paikkansa.

”Työttömän identiteetti ei tee ihmiselle hyvää”

Helsinkiläinen Maisa työskenteli kymmenen vuotta yritysviestinnän tehtävissä kunnes lähti opiskelemaan sosiaalialan ammattitutkintoa. Hänen haaveissaan siinteli arvojaan vastaava työ nuorisoalan järjestöviestinnän tehtävissä. Parantaakseen työmahdollisuuksiaan hän päätti täydentää osaamistaan myös journalistiikan opinnoilla Haaga Helia -ammattikorkeakoulussa. Kaikkiaan seitsemänvuotisten opintojensa aikana Maisa työskenteli lyhyitä jaksoja freelancerina rahoittaakseen opintonsa.

Valmistuttuaan viime keväänä Maisa suunnitteli aluksi freelancerin uraa, mutta huomasi  kaipaavansa työyhteisöä ympärilleen. Sopivan paikan löytäminen ei kuitenkaan käynyt helposti. Reilun puolen vuoden aikana Maisa lähetti kymmeniä ja kymmeniä hakemuksia hakien lopulta myös sellaisiin paikkoihin, joita hän ei kokenut omakseen.

– Pitkän opiskelun jälkeen talouteni oli aivan kuralla ja halusin todella kovasti kiinni työelämään. Moniin paikkoihin haki satoja ihmisiä ja tuntui musertavalta etten päässyt edes haastatteluun. Kun usko omaan osaamiseen alkaa hiipua, työttömän identiteetti iskee luihin ja ytimiin. Pohjimmiltaan työnhaku on todella yksinäistä hommaa.

Ylläpitääkseen osaamistaan Maisa teki vapaaehtoistyötä ja osallistui alansa tapahtumiin. Työllistymistä edistävän verkostoitumisen hän kuitenkin koki hankalaksi.

–Työnhaun pohjustaminen  ja ihmisten kontaktointi esimerkiksi LinkedInissä tuntui minusta nololta.

Yrityksen haasteisiin kannattaa perehtyä

Käännekohta työnhaussa tapahtui, kun Maisa pääsi Valmennuskeskus Publicin työnhakukurssille. Työnhaun välineiden opettelun lisäksi Maisa alkoi nähdä osaamisensa uusin silmin ja oppi, miten ilmaista vahvuuksiaan ja heikkouksiaan erilaisissa tilanteissa.

– Parasta oli, että valmentajat suhtautuivat minuun vertaisenaan eivätkä tilannettani surkuttelevana besserwisserinä, joita työttömät usein joutuvat kohtaamaan.

Kun kutsu työhaastatteluun viimein saapui, Maisa teki kotiläksynsä perusteellisesti. Hän oli perehtynyt paisti yrityksen toimintaan, myös haasteisiin, joihin hänellä oli tarjota myös ratkaisuja ja kehitysideoita.

Kun hän kuuli tulleensa valituksi, oli päätös ollut yksimielinen.

– Se tuntui todella hyvältä, sillä työ oli juuri sellainen, jonka koin omakseni.

 

Anna Väre