”Teetkö sä joskus töitäkin?” naurahti eräs ystävättäreni viikonloppuna, kun kerroin mitä kaikkea mukavaa työviikkoni aikana oli ehtinyt sattua. Ohitin tuolloin heiton silmänräpäyksessä, mutta myöhemmin heräsin pohtimaan, miksi kyseinen fraasi tuntuu toistelevan itseään aina, kun keskustelen työasioista?

Jokaisessa porukassa on yksi riemuidiootti. Hän herää aikaisin ja ihastelee syreenien tuoksua ja nauttii linnunlaulusta. Hän rakastaa valoa ja värejä, nauraa liian railakkaasti, innostuu halaamaan sinua, kun tuot pullat aamun kokoukseen ja pomppii ympäri toimistoa leveä virne kasvoillaan ilman näkyvää syytä.

Tuo henkilö olen minä. Olen aina ollut positiivinen ärsyttävyyteen asti, enkä itse koe, että se ikinä on vaikuttanut negatiivisesti työtahtiini tai työni jälkeen.  Samalla tiedostan, että maailmassa varmasti on ihmisiä, jotka tulkitsevat asenteeni väärin ja tekevät minusta olettamuksia, jotka eivät ole totta.

Heräsinkin pohtimaan, täytyykö työntekijän olla vakavamielinen ja totinen, jotta hänet otetaan vakavasti?

Onni on saada olla oma itsensä!

Optimismista ja yltäkylläisestä positiivisuudesta on ajan saatossa jostain syystä tullut jossain määrin epämuodikasta (syytän Grumpy Catiä tästä). Oman elämän esimerkkinä voitaneen todeta, että työmoraalini on kyseenalaistettu useammin kuin kerran, koska minulla vaikuttaa olevan liian mukavaa töissä. Onnellinen saa olla, kuplivia ilonpurskahduksia puolestaan ei pitäisi näyttää?

Samalla tutkimukset osoittavat, että onnistumisen yhtälö työelämässä on yksinkertainen: löydä työllesi merkitys niin muutut motivoituneeksi ja onnelliseksi, jolloin puolestaan olet tuottava työntekijä organisaatiolle.

Lisäksi optimisti pyrkii aina näkemään kolikon positiivisen puolen. Tämä ei tarkoita, etteikö optimisti törmäisi samoihin ongelmiin ja haasteisiin kuin kaikki muut yhteiskunnan yksilöt, lähestymistapamme vain on erilainen.

Näihin teeseihin peilatessa voinen todeta, että onni on potkaissut, kun olen saanut ympärilleni sellaisia työyhteisöjä, jossa saan olla oma itseni, eikä osaamistani kyseenalaisteta persoonallisuuteni pohjalta. Omalla kohdallani kun ilo, riemu ja onnellisuus kulkevat vahvasti käsi kädessä merkityksellisyyden kanssa.

Kaikilla on oma roolinsa

Enkä nyt yritä sanoa, että optimisti jotenkin olisi parempi työntekijä kuin pessimisti, realisti tai joku siltä väliltä. Päinvastoin, kaikille meille on paikkamme!  Harmillisinta on se, että riippumatta siitä, mihin lokeroon koemme kuuluvamme, on jokaisen ihmisen osaaminen varmasti joskus tuomittu väärin, pelkkiin luonteenpiirteisiin pohjautuvin perustein. Eikä kenenkään pitäisi joutua peittelemään yhtäkään persoonallisuutensa piirrettä, siinä pelossa, että hänet leimataan yksinkertaiseksi tai taitamattomaksi yksinomaan sen pohjalta!

Vastatakseni omaan kysymykseeni olen tullut siihen tulokseen, että mielestäni työtä voi tehdä vakavissaan, olematta vakavamielinen. Työtä voi myös tehdä tehokkaasti, vaikka työpäiviin kuuluu iloisia ja kuplivia hetkiä kollegoiden kanssa. Jokainen hetki kenenkään elämässä tuskin on hattaranpehmeä ja vaaleanpunainen, mutta jokainen päättäköön itse, mihin huomionsa kiinnittää!

I decide to focus on what I learnt, what is possible and what makes me smile -and I strongly recommend you do too, you might be surprised!

 

Charlotta Forsberg

Content manager/Sisältöpäällikkö | Vastuullinen kesäduuni -kampanja