Työkyöpeli

Istuvatko omat arvosi työhösi?

10.10.2019 klo 5:10

Eettiset arvomme eivät välttämättä sovi työnkuvaamme. Missä vaiheessa tästä tulee ongelma ja tulisiko asiaan kiinnittää tänä päivänä enemmän huomiota?

Yksi työelämän haastavimmista puolista on sovitella omia arvoja työn muottiin. Osuuko opetussuunnitelma opettajan omiin ajatuksiin? Kykeneekö vegaanista ruokavaliota noudattava tarjoilija kantamaan päivästä toiseen lihaa pöytään?

Itselläni ristiriita työtehtävän ja omien ajatusten välillä on tullut vastaan hyvin perinteisissä merkeissä; puhelinmyyntityössä ja asiakaspalvelussa.

Yksi ensimmäisiä työpaikkojani oli telemarkkinointiyritys. Olin hommassa yllättävän hyvä, eivätkä ongelmaksi muodostuneetkaan odottamani asiat.

Kompastuskiveni oli enemmänkin oma empatiani, sillä samaistuin niin hyvin ihmisten yksityisyydenkaipuuseen. Vaihtelevaan ja ajoittain kosketusarkaan elämään, jonka keskelle puhelut tunkivat usein yhtä toivotusti ja yllättäen kuin sydänkohtaus. Myös minä arvostan kotonani omaa rauhaa ja haluan valita, kenen kanssa siellä juttelen.

Puhelinasiakaspalvelussa viihdyinkin sitten paremmin. Minua motivoi se yksinkertainen fakta, että pystyin auttamaan ihmistä lähes joka puhelussa ja saattamaan asian loppuun asti. Sain tehdä konkreettista työtä, josta oli hyötyä. Porskutin tyytyväisenä menemään, kunnes työnkuva muuttui.

Aloimme soittaa asiakkaille ulossoittoa, myyntipuheluita. Sain takautumat puhelinmyyntiajoista ja nousin heti takajaloilleni. Taas tätä ihmisten häirintää turhan takia.

Meitä motivoitiin provisiopalkkioilla, joita sai soitettujen puhelujen määrän sekä myytyjen palvelujen perusteella. Ei toiminut minulle. Kourallinen euroja kuun päätteeksi ei kompensoinut tarpeeksi eettisestä krapulaani. On ristiriitaista, että osaan myydä melko hyvin, mutta omat ajatukseni tyrkytyksen tunteesta sabotoivat toimintaani.

Löysin kuitenkin pienen kipuilun jälkeen näkökulman, joka auttoi minua työssäni. Hylkäsin kampanjat ja etsin palvelut, joista asiakas konkreettisesti hyötyi. Halusin tarjota oikeasti halvempaa lisäpalvelua, kätevämpää tapaa hoitaa asioita tai muuten asiakasta räätälöidysti hyödyttävää palvelua.

Niinpä saatoin myydä tuotetta, joka ei ollut kampanjamme tähti, vaan ihan jotain muuta. Provikat jäivät saamatta, mutta kykenin kulkemaan työpäivät keveämmin. Tämä ei kuitenkaan ollut työnantajan tarkoitus. Lienee tarpeetonta kertoa, että kyseiseen työhön en enää pitkäksi aikaa jäänyt kikkailemaan.

Nykyään puhuttaa paljon esimerkiksi vaikuttajamarkkinointi ja sen hämmästyttävä ristiriitaisuus. Käsite vaikuttajasta merkitsee itselleni jotakuta, joka vaikuttaa ihmisten moraaliin, henkisiin arvoihin ja maailmaan merkittävällä tavalla. Sosiaalisen median kanavissa se tarkoittaa useimmiten vaikutusta ihmisten ostokäyttäytymiseen ja vaikuttajan omaan menestykseen.

Alalla ei ole tiettyä määrää avoimia työpaikkoja, vaan periaatteessa kenestä tahansa voi tulla menestyvä bloggaaja, Instagram- tai Youtube-sensaatio. Vaikuttajien määrä kasvaa koko ajan, eikä tiedossa vielä ole, koska käyrä kääntyy. Kuluttajahan voi seurata vaikka kuinka montaa somestaraa kerrallaan.

Koko kuvio on tietyllä tavalla kaikkia rajoja rikkova. Vaikuttajat ovat usein nuoria, tiedostavia ihmisiä. He saattavat noudattaa vegaaniruokavaliota, osallistuvat ilmastomielenosoituksiin ja ainakin päällisin puolin arvostavat ja kannattavat eettisesti valmistettuja tuotteita.

Silti koko alan ansaintamalli perustuu hyödykkeiden testaamiseen, kulutukseen ja markkinoimiseen.

Julkisuudessa näkymättömän tavaran määrä, jota vaikuttajille lähetetään on tuhoton. Paketteja saapuu päivittäin aina kosmetiikasta ja kodintavaroista ruokatarvikkeisiin. Kirjoitus- ja kokemusmateriaalin hankkimiseen sekä edustamiseen sisältyy usein matkustelua, krääsää pursuavissa tilaisuuksissa käymistä ja trendien kärjessä kärkkymistä. Tuotteita satelee, jotta niitä voi suositella tai siirtää turhina syrjään.

Kaikkein suosituimmilta vaikuttajilta ilmestyy tiuhaan omia kosmetiikka-, vaate- ja muita tuotemallistoja.

Somevaikuttaminen on markkinointinäkökulmasta usein kannattavaa toimintaa. Mutta. Ainakin vielä tällä hetkellä alalla on liikaa epävarmuustekijöitä ja väärinkäytön mahdollisuuksia. Vaikka henkilökohtaiseen kokemukseen perustuvatkin, kaupalliset yhteistyöt harvoin ovat aidosti rehellisiä, täydestä sydämestä tykitettyjä totuuksia.

”Hyödyttömänkin” vaikuttajan on mahdollista ostaa seuraajia somessa. Joissain piireissä vaikuttajien keskinäiset verkostot ovat niin suuria, että he pystyvät järjestämään liikennettä toistensa kanaville ilman aitoja, potentiaalisia seuraajia/asiakkaita.

Rajaton ja yhä kasvava liikenne alalle on huolestuttavaa. Somevaikuttajan titteli lienee halutuimpia nuorison keskuudessa. On kovin kadehdittavaa, kun kauniit ihmiset tienaavat valtavia summia elämällä ihanne-elämäänsä. Nostamme ”täydellisen” ulkonäön ja elämäntyylin jalustalle, jolle kukaan ei todellisuudessa ilman filttereitä ja yletöntä kulutusta yllä.

Kuinka moni entinen missi tienaa elantonsa nykyään pelkillä Instagram-postauksilla?

Ilmastohuolien keskellä meidän olisi välttämätöntä siirtyä ajatusmalliin, jossa yksi ihminen ei voi edes työnsä puitteissa kuluttaa monen edestä. Varsinkin kun hyöty osuu vain yksilöön eikä ”vaikuttamismielessä” mihinkään suurempaan. Maailma ei kaipaa loputtomasti materian ja itsensä markkinoijia tulevaisuuden työelämään.

Uskon ja toivon, että tiedostavat nuoret haluavat käyttää kapasiteettinsa hiukan kauaskantoisempaan toimintaan kuin puhtaaseen kulutuksen lisäämiseen. Esimerkiksi kirjoittamalla ja valokuvaamalla voi vaikuttaa muutenkin kuin vain materian myyntiä edistävästi.