Työllisyysnäkymät

Isä perhevapaalla ulkomailla

18.9.2019 klo 7:20

IT-alalla työskentelevä Tuomo on ollut kolme kertaa hoitovapaalla. Perhe asui välillä myös Yhdysvalloissa. Tuomo kertoo miten koti-isään suhtauduttiin Amerikassa.

Tuomo jäi ensimmäisen kerran kotiin hoitamaan lasta, kun perheen esikoinen oli puolivuotias. Silloin hän oli kotona neljä ja puoli kuukautta. Toisen kerran perhevapaan aika koitti, kun esikoinen oli hieman alle 2-vuotias, jolloin Tuomo oli puolitoista vuotta hoitovapaalla. Tuon ajan perhe asui Yhdysvalloissa.

Kolmannen kerran koti-isän aika koitti, kun perhe oli jo muuttanut takaisin Suomeen ja kuopus oli melkein 1-vuotias. Tuomo oli tuossakin yhteydessä puoli vuotta kotona.  Nyt perheen esikoinen on 7-vuotias ja kuopus 3-vuotias.

Kysyimme Tuomolta, millainen päätös kotiin jääminen oli.

– Ensimmäisellä kerralla tietysti jännitti. Esikoinen oli vielä aika pieni ja minua mietitytti kovasti miten tulen pärjäämään pienen lapsen kanssa, ja mitähän esimies ja työnantaja sanoisivat. Onneksi työnantaja ymmärsi tilanteen hyvin ja asian kanssa ei ollut mitään ongelmia. Lisäksi tytär oli varsin "helppo" tapaus 6-10 kk iässä, ja olihan minulla ollut aikaa oppia toimimaan pikkuisen kanssa ja tuntemaan hänet yhdessä vaimoni kanssa jo puoli vuotta ennen kuin jäin yksin kotiin hänen kanssaan, Tuomo muistelee.

Tuomon vaimolla oli väitöskirja kesken ja Tuomo halusi tukea sen tekemistä kaikin tavoin. Pariskunta oli myös sopinut jo raskauden alussa, että he laittaisivat vanhempainvapaan "puoliksi". Loppujen lopuksi päätös kotiin jäämisestä ei siis ollut vaikea ja Tuomo teki sen mielellään.

– Päätökseen vaikutti myös taloudellinen puoli: halusimme että kummallekaan ei tule isoa aukkoa työhistoriaan ja eläkekertymään, emmekä halunneet, että uranäkymät huononisivat kummankaan osalta. Kotona ollessani pidin jonkin verran yhteyttä töihin: kävin pari kertaa toimistolla muuten vain ja työpaikalta oltiin pariin otteeseen yhteydessä minuun, kun piti neuvoa miten tietty asia tehdään, Tuomo  kertoo.

Aikaa lapselle – arki rullaamaan

Tuomo ei tehnyt kotona lapsen kanssa ollessaan mitään sellaista mikä olisi vaatinut isompaa panostusta lapseen käytetyn ajan tai hänen oman aikansa kustannuksella. Silti hän seuraili tarkkaan alan tapahtumia verkosta ja alan julkaisuista.

– Esikoisen kanssa koin kotona ollessani isoimmat haasteet, kun kaikki oli vielä niin uutta. Toki olin ollut vauvan kanssa satunnaisesti kahdestaan jo aiemmin, mutta nyt pitikin kehittää rutiinit viikonpäiville ja selviytyä pidempiä aikoja pienen ihmisen kanssa.

Tuomon mukaan ruokailu oli varsinkin alkuun aika haastavaa, eikä vähiten vaimolle, joka imetti lapsen ennen töihin lähtöä ja alkuun pumppasi maitoa talteen töissä.

– Siinä vaiheessa kun kiinteitä ruokia tuli enemmän mukaan kuvioihin, tilanne helpotti vaimoni osalta; mutta omalta osaltani sotkujen siivoamisesta tuli arkipäivää, ja minun piti keksiä päivästä toiseen erilaisia ja ravitsevia ruokia.

Lisää haasteita

Toisena haasteena Tuomolle jäi päällimmäisenä mieleen se, miten löytää tekemistä esikoiselle ja hänelle itselleen, mutta onneksi asuinalueella oli paljon kaikenlaista kerhoa ja vanhempainryhmää missä he pystyivät tapaamaan muita vanhempia ja lapsia.

– Ei niissä paljon isiä ollut - etenkään niin pienten lasten kanssa mitä itsellä oli (esikoinen oli tuolloin 6-10 kk), mutta koen, että olimme aina tervetulleita mukaan. En ole kovin musikaalinen, mutta esikoinen nautti (ja nauttii edelleen) laulusta ja tanssista, joten muskarit tulivat tutuiksi omasta nihkeydestäni huolimatta, Tuomo juttelee.

Tuomon mielestä lapseen vähemmän liittyvä haaste oli oman mielentilan hallinta töiden suhteen.

– Ajatukset siitä, että olenko ihan pudonnut kelkasta ja "mitä jos ne ei enää tarvitsekaan mua" olivat alkuun aika tavallisia, mutta osoittautuivat hyvin irrationaalisiksi ja suorastaan hölmöiksi näin jälkikäteen ajatellen.

Toki jaksaminenkin oli välillä vähän kortilla, mutta sellaisina päivinä Tuomo nukkui  päiväunet lapsen kanssa sen sijaan, että olisi tehnyt omia juttujaan. Tämä riitti lataamaan akkuja.

Työnantaja suhtautui perhevapaaseen kannustavasti

Työpaikalla Tuomon kotonaolojaksoihin suhtauduttiin hyvin. Hän kertoi jo hyvissä ajoin ennen esikoisen syntymää, että aikoo isyysvapaiden lisäksi olla vanhempainvapaalla lapsen kanssa reilun 6 kk:n päästä.

– Lähin esimies oli tyytyväinen siihen kuinka ajoissa ilmoitin asiasta, koska tämä antoi hänelle paremmin aikaa löytää tuuraaja ajaksi jonka olin poissa. Myös lähimmät työkaverit ymmärsivät tilanteeni ja jokainen jolla oli lapsia, oli ollut kotona vähintään isyysvapaat. Olin kuitenkin ensimmäinen omassa organisaatioyksikössäni joka lähti pidemmälle vanhempainvapaalle sinä aikana kun itse olin ollut talossa. Sain työyhteisöltä onnitteluja ja pari pientä lahjaa helpottamaan vanhempainvapaa-aikaa, mikä oli tosi hienoa ja aika liikuttavaa, Tuomo iloitsee.

Toisella kertaa edessä olikin pidempi aika kotona: aluksi Tuomo piti vuoden mittaisen pätkän hoitovapaata mikä venyi lopulta 1 ½ vuoden hoitovapaaksi, sisältäen muutaman kuukauden käyttämättömiä lomia ja joitakin viikkoja palkatonta poissaoloa, kun lapsi oli jo täyttänyt 3 vuotta. Sitten perhe palasi Suomeen.

– Tässäkin tapauksessa työnantaja jousti mahtavasti ja oli hyvin ymmärtäväinen tilanteen suhteen, varsinkin siinä vaiheessa kun minun piti soitella Suomeen ja pyytää ylimääräistä puolen vuoden poissaoloa, josta useampi kuukausi ei menisi enää hoitovapaan piikkiin.

Lapsi mukaan tapahtumiin

Suomeen palattuaan Tuomo palasi takaisin saman työnantajan leipiin, jossa hän on ollut jo 10 vuotta. Hänelle tuli toki pidempi tauko työelämästä, mutta USA:ssa asuessa Tuomo ylläpiti ammatillista osaamista ja tietotaitoa käymällä lapsi mukanaan alan tapahtumissa (luennot, miitit) joihin kasvava oman alan verkosto kutsui osallistumaan.

– Ei haitannut yhtään, että mukana kulki 3-vuotias pikkuinen, vaan se oli luontevaa ja sopi minulle oikein hyvin.

Kolmannen kerran Tuomo jäi kotiin puoleksi vuodeksi perheen kuopuksen kanssa kun hän oli hieman alle 1-vuotias. Perhe oli palannut Suomeen jo kauan ennen tätä. Vanhempain/hoitovapaa sattui sopivasti niin, että hän palasi töihin kesän lopulla, joten oli kätevää sisällyttää kesälomat ja jäljelle jääneet isyysvapaat hoitovapaaseen.

– Esikoisen kanssa vietettyjen vanhempain- ja hoitovapaiden jälkeen kokemukset kotona olemisesta lapsen kanssa olivat niin hienot, että päätös jäädä kotiin myös kuopuksen kanssa oli helppo ja mieluinen, suorastaan odotin sitä! Työpaikalla oltiin jo varmaan osattu varautua hoitovapaalle jäämiseeni siinä vaiheessa kun kerroin, että vaimo odottaa kuopusta ja jos oikein muistan, niin tiedotin aikomuksestani pitää hoitovapaat melkein 10 kuukautta ennen hoitovapaan aloittamista. Isyysvapaita pidin vain viikon verran kuopuksen synnyttyä, kun katsoimme yhdessä vaimoni kanssa, että lopuista isyysvapaista olisi enemmän hyötyä ennen hoitovapaita, Tuomo summaa.

Tuomo iloitsee siitä, että työnantaja, varsinkin lähin esimies ja HR ovat olleet kautta linjan erittäin joustavia ja hän on pyrkinyt itse vastaamaan tähän samalla tavoin. Etenkin yrityksen HR on ollut hyvin avulias selvittämään ja neuvomaan miten tukien ja KELAn lomakeviidakossa pitää navigoida ja mikä kuuluu kenenkin hoidettavaksi, maksettavaksi tai allekirjoitettavaksi.

Myös parisuhde vahvistui ja vanhemmuuden roolit selkiytyivät

Tuomo kokee, että hänellä ja hänen vaimollaan on erittäin hyvä ymmärrys ja kunnioitus toisen tekemisiä kohtaan, kun tietää millaista on olla kotona pienen lapsen/lasten kanssa. Toisaalta he molemmat tietävät myös työssäkäymisen haasteet pienten lasten vanhempina.

– Osaamme arvostaa toisen panostusta perheeseen ja samalla myös omaan aikaan ja työhön. Kun molemmat tietävät miltä tuntuu lähteä töihin, kun toinen voi jäädä kotiin lapsen kanssa, joka saattaa vielä tuhista  äidin/isän kanssa  onnellisena sängyssä - tai sitten lapsi huutaa kurkku suorana toisen vanhemman koettaessa hyssytellä pientä tyytyväiseksi samalla, kun itse joutuu (tai pääsee) painamaan oven perässään kiinni,  niin se jotenkin tasapainottaa tilannetta - molemmat ovat kokeneet saman, Tuomo havainnollistaa.

Mutta erosiko ulkomailla asuminen ja kotona oleminen jotenkin Suomessa asumisesta ja kotona olemisesta?

– Koska ulkomaille muuttaessa ei tuntenut ketään, oli pakko tulla toimeen omillaan; Suomessa tukena olivat isovanhemmat, kummit, kaverit ja muut jo tutuksi tulleet lapsiperheet. Olihan se jännää varsinkin alussa. Toisaalta se ettei tuntenut ketään, auttoi ja suorastaan puski jopa minunlaistani introverttiä tutustumaan muihin perheisiin (asuimme alueella jossa oli pelkkiä lapsiperheitä maailman joka kolkasta) ja tuli lähdettyä helpommin mukaan kaikenlaisiin tapahtumiin ja kerhoihin, Tuomo muistelee.

Parent & Me

Yliopiston asukastalolla oli "Mommy & Me" -kerho, joka nimettiin sitten "Parent & Me" kerhoksi, koska Tuomo sattui tulemaan lapsen kanssa paikalle.

– Nimi oli siksi äiti-painotteinen, koska kerhossa ei ollut aiemmin käynyt yhtään isää lapsensa kanssa. Onneksi kaikille sopi, että osallistuimme toimintaan. Kuulin useampaan otteeseen erinäisissä tilanteissa "how european!" ja "how progressive of you!" kun kerroin, että olen koti-isänä sillä aikaa kun vaimo tekee post-doc tutkimusta yliopistolla, 

Ulkomailla asumiseen liittyy Tuomon mukaan sekin ero, että alue, kulttuuri ja arkinen ruokakaupassa asiointi on niin erikoista, että se kannustaa tutkimaan, ihmettelemään ja ulkoilemaan yhdessä lapsen kanssa paljon enemmän kuin Suomessa.

– Myös se, että minkäänlaisia tukia ei ollut, pakotti toisaalta tarkkailemaan omaa kulutuskäyttäytymistä tarkemmin ja koska olimme Yhdysvalloissa, niin vaipat ja vessapaperit tilattiin Amazonista kotiovelle kuljetettuna; ei niitä kaupasta raahattu kalliimmalla hinnalla, Tuomo vinkkaa.

Parhaat opit omista lapsista

Tuomo oppi omista lapsistaan kotona ollessaan aivan valtavasti. Hänestä oli hurjan hauskaa nähdä kuinka pienestä vauvasta kasvaa taapero ja leikki-ikäinen - samalla kun näkee lapsen oman luonteen nousevan ajan kanssa esiin.

– Myös omien tunteiden ja temperamentin hallinta parani paljon kotona vietetyn ajan ansiosta; pienet lapset opettivat minullekin kärsivällisyyttä samalla kun minä opetin heille kärsivällisyyttä. Myös pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta on tullut reippaasti lisää omaan elämään.

Vaikka Yhdysvalloissa Tuomon perheelle ei ollut  tukiverkkoa, kuten Suomessa, niin yksi merkittävä ja aika erikoinen ero Suomen ja USA:n välillä Tuomon mukaan on.

– Yllätyin kuinka lapsiystävällinen maa USA on käytännöntasolla siitä huolimatta miten surkeasti perheiden kannalta asiat siellä ovat. Amerikkalaiset palaavat synnytyksen jälkeen hyvin nopeasti työelämään, päivähoito on kallista, eikä minkäänlaisia vanhempainvapaita ole. Suhtautuminen lapsiin ja lapsiperheisiin on kuitenkin yleisesti PALJON suopeampaa kuin Suomessa - ja lapsen pystyi tuomaan mukanaan oikeastaan kaikkialle ilman, että joku katsoi vinoon, Tuomo kiittelee.