Onni työssä voi löytyä pienen muutoksen tai rohkean loikan takaa. Keräsimme suomalaisilta aitoja uratarinoita erilaisista suunnanmuutoksista työelämässä. Lue alla olevat kymmenen erilaista uratarinaa, joihin liittyy yksi tai useampi alan- tai ammatinvaihto ja inspiroidu!

Elektroniniikkafirmasta hoitoalalle

“Jäätyäni elektroniikkafirmasta työttömäksi ollessani 26-vuotias ja vailla ammatillista koulutusta, rupesin miettimään, mitähän sitä tekisi. Minulla ei ollut kutsumusta hoitoalalle, mutta pistin paperit sisään hoitoalan hyvän työllisyyden takia.  Pääsin sisään, tykkäsin hurjasti koulusta ja työni on ollut kivaa ja antoisaa. Joskus vaan kokeilemalla sitten löytyy se oma ala.” - Nainen, 35 v.

Rakennusliikkeestä suunnittelijaksi

”Olin 12,5 vuotta rakennusliikkeen palveluksessa. Tuli 90-luvun lama, minut lomautettiin. Opiskelin "työttömyyskursseilla" tietotekniikkaa, korjausrakentamista ja CAD-suunnittelua. Pääsin suunnittelutöihin joissa olen ollut kohta 17v yhtäjaksoisesti.” – Mies 60 v.

Rekkakuskista kaihdinyrittäjäksi

”Nuorena oli selvää, että minusta tulee rekkakuski ja ajoin 5,5 vuotta rekkaa muun muassa vaarallisia kemikaaleja, mutta tunsin oloni aina väsyneeksi ja sitten minulle tarjoutui mahdollisuus alkaa asentamaan sälekaihtimia ja rullaverhoja vapaapäivinä. Kohta en enää kerinnyt rekanrattiin ja aloin yrittäjäksi Mikkeliin - perustin kaihdinliikkeen ja nyt on 23 vuotta hyvin menestytty, en kadu alan vaihtoa.” – Mies 51 v.

Laitoshuoltajasta lähihoitajaksi

”Olin aiemmin ammatiltani laitoshuoltaja, kyllästyin siivoustyöhöni. Ystäväni ja muutama vanhus ehdotti minulle 2000 -luvun alussa että menisin opiskelemaan lähihoitajaksi, kun sovelluin sille alalle (olin työskennellyt osastoapulaisena vanhainkodissa useasti). Hain koulutukseen ja ajattelin että tuskinpa edes pääsen sinne. Iloitsin sisäänpääsystä ja opiskelu oli rankkaa, mutta antoisaa. Valmistuin 2004 ”VAHU Lähihoitajaksi” ja myöhemmin 2011 vielä erikoistuin ”MIPÄ Lähihoitajaksi”. Nyt työskentelen Kotihoidossa Savonlinnassa ja tykkään työstäni. Kivat työkaverit ja saan kohdata ihania vanhuksia :) Olen onnellinen, että aikoinaan valitsin tämän ammatin.” – Nainen, 53 v.

Lähihoitajasta bioanalyytikoksi

”Valmistuin lähihoitajaksi hieman ennen vuosituhannen vaihtumista. Ala ei ollut kutsumus vaan päädyin siihen koska "joku ammatti ihmisellä täytyy olla". Työelämässä pärjäsin ihan hyvin, mutta tyytymättömyys omaan työhön kasvoi koko ajan. Palkka ei noussut vastuun ja kiireen lisääntymisen myötä, uudet työtehtävät tuli suorittaa jo aiemmin työhön sisältyneiden ohella. Myös kolmivuorotyö väsytti, vaikka siinä on myös hyvätkin puolensa (lisät ja arkivapaat). Oman työn mielekkyys kärsi ja päädyin hakemaan toisen alan koulutukseen. Opiskelin kolmen vuoden ajan työni ohella. Tämä oli rankkaa aikaa koko perheelle, mutta mielestäni se kannatti. Valmistuin bioanalyytikoksi ja siirryin uuteen työpaikkaan heti valmistumiseni jälkeen. Työ on aivan erilaista aiempaan verrattuna. Olen tyytyväinen ratkaisuuni, vaihtelu todellakin virkistää!” – Nainen, 40 v.

Taidealan freelancerista rakennusalan työturvallisuudesta vastaavaksi

”Hain omaa paikkaani aluksi musiikin puolelta. Sen jälkeen opiskelin ensin teatteria ja siihen perään vielä elokuvaa. Tein alan hommia freelancerina, kunnes perheen perustaminen pakotti hakeutumaan "oikeisiin" töihin, koska edellä mainitut alat tarjosivat vain keikkaluontoisia töitä. Siirryin sitten rakennusalalle. Tein ensin apumiehen hommia ja siirryin sitten työnjohtotehtäviin. Samalla opiskelin työturvallisuutta alan kursseilla ja tällä hetkellä vastaan pääkaupunkiseudulla suuren työmaan työturvallisuudesta. Vaikka taustalla on pitkät taidealan opinnot, niin nykyinen työ tuntuu oikealta ja voinhan hyödyntää taidetaustaani harrastuksissa! – Mies, 47 v.

Ympäristönsuojelutieteen maisterin monet käännökset

”Täyskäännöksia on ollut moniakin. Olen valmistunut maisteriksi ympäristönsuojelutieteestä, mutta sillä alalla en ole työskennellyt päivääkään. 10 vuotta olin markkinatutkimusalalla, jonka jälkeen loikkasin EU-projektien maailmaan (ah, sitä byrokratian määrää). Sen jälkeen huomasinkin, että kukaan ei enää palkkaa akateemista, jonka koulutus ja työura ovat eri paria, ja työkokemus melkoinen sillisalaatti pätkätöitä. Piti siis hankkia oikea ammatti, joten nyt opiskelenkin taloushallinnon merkonomiksi kauppaopistossa. Jospa tästä vihdoin löytyisi se oma "kutsumus", koska tarkkana tyttönä haluan työskennellä alalla, jossa saan viilata pilkkua mielin määrin. ;) ” – Nainen, 39 v.

Taloushallinon tehtävistä myyntiedustajaksi

”Olen tehnyt taloushallinnon tehtäviä yli 20 vuotta, kunnes vuosi sitten päätin, että numeroiden parissa työskentely saa riittää. Minusta tuli myyntiedustaja. En ole katunut pätkääkään alan vaihtoa. asiakkaiden kanssa keskustelut ovat sitä mitä missä olen hyvä ja mistä pidän erittäin paljon. Jos siis mietit alan vaihtoa, tee se. Kaikki on aina itsestä kiinni miten motivoitunut olet oppimaan uusia asioita.” Nainen, 44 v.

Toimistoesimiehestä Personal Traineriksi

”Havahduin kesken oravanpyörässä juoksemista 1,5 vuotta sitten. Tällä tahdilla juostessa olisin ennemmin haudassa kuin elämäni huippukunnossa. Niinpä aloitin työn ohessa opinnot, aluksi ilman mitään jatkosuunnittelmia. Opinnot veivät mennessään ja lopulta jäin pois kokonaan "toimistoesimies-töistä". Jatkoin osa-aikaista opiskelua ja takataskussa on jo Life Coachin tutkinto ja kuntosaliohjaajan lisenssi ja ihan kohta valmistun Personal Traineriksi.

Samalla kun hyppäsin oravanpyörästä pois, oma kunto alkoi nousta kohisten. Pystyin jättämään astmalääkkeet kokonaan pois käytöstä, paino putosi kymmenisen kiloa, oma arvomaailma kirkastui ja ymmärsin vihdoin omaan hyvinvointiin panostamisen tärkeyden. Väitän, että tällä kunnolla oravanpyörässä juokseminenkaan ei tuntuisi enää yhtään niin rankalta kuin aiemmin. Voin siis sanoa, että olen nyt vähän yli nelikymppisenä ainakin melkein elämäni kunnossa.” – Nainen, 43 v.

Ravintola-alan esimiehestä maatalouslomittajaksi

"Lukion jälkeen opiskelin ravintolan esimieheksi ja tein töitä paljon niin Pohjois-Savossa kuin useita vuosia myös Helsingissä. Lopulta palasin takaisin synnynseudulleni ja jatkoin ravintola-alalla kunnes 13v. tuli täyteen. Mietin pitkään, ettei työlläni ole minulle enää mitään annettavaa, päivittäinen töihin lähtö tuntui työläältä.

Hain opiskelemaan työn ohella eläintenhoitajaksi ja pääsinkin. En tiennyt voisinko työllistyä uudelta alalta, mutta koska eläimet ovat kuuluneet aina elämääni, päätin kuitenkin opiskella ja yrittää. Kouluuni kuului pakollisia harjoitteluja todella paljon ja opiskelu työn ohella alkoi käydä raskaaksi. Koska edessä oli pitkä navettaharjoittelu, päätin kokeilla kepillä jäätä ja ottaa selvää voisiko harjoittelun tehdä palkallisena. Ja sille tielle jäin. En ajatellut että työskentelisin koskaan tuotantoeläinten parissa, mutta lehmät ja lampaat eritoten veivät mukanaan. Nyt olen työskennellyt lomittajana 1,5v enkä kadu päivääkään että ravintola työt jäivät taakse ”kertalinttuulla”. Vaikka työ on fyysisesti raskasta, se on stressittömämpää ja työajat sopivat elämäntilanteeseeni mainiosti. :) ” - Nainen, 37 v