Ihannemaailmassa kaikille nuorille avoimet työpaikat olisivat saavutettavia myös vammaisille nuorille. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole, ja varsinkin kehitysvammaiset nuoret jäävät näiden kilpailujen ulkopuolelle.

Millaisia haasteita kehitysvammaisen työllistämiseen liittyy?

Kehitysvammaisia ihmisiä ei perinteisesti nähdä työntekijäkansalaisina. Esimerkiksi työttömien ja työtä etsivien palveluja ensisijaisesti tarjoavat TE-palvelut (TE-toimistot ja työvoiman palvelukeskukset) eivät ole vieläkään avoimia kehitysvammaisille ihmisille.

Myös kuntien työllisyyspalveluista heidät rajataan useimmiten ulkopuolelle. Järjestelmätason rajaamisen lisäksi näihin yleisiin palveluihin pääsyä hankaloittavat kehitysvammaisten ihmisten tiedon puute mahdollisuuksistaan, omaisten varovaiset asenteet sekä vammaispalvelujen työntekijöiden varovaiset asenteet ja tiedon puute tuen mahdollisuuksista ja kehitysvammaisten asiakkaidensa kyvyistä ja työpotentiaalista.

Kuntien vammaispalveluissa voidaan tehdä paljonkin asian edistämiseksi eli järjestää yhdeksi palvelumuodoksi tuetun työllistymisen työhönvalmennus, jossa muun muassa  avataan olennaiset yhteydet esimerkiksi TE-hallintoon. Ongelmana on kuitenkin se, että vain pienessä osassa kuntia työhönvalmennuspalvelua on ylipäätään tarjolla.

Miten (kesä)työpaikan voi löytää?

Kunnan velvollisuus on järjestää työllisyyteen liittyvät palvelut (kehitys)vammaisille kuntalaisilleen. Tällöin avainasemassa on se, millaisia tavoitteita kunnassa asetetaan: tavoitellaanko ensisijaisesti avotyötoimintapaikkoja vai palkkatyösuhteisia työpaikkoja ja resursoidaanko riittävästi työhönvalmennukseen?

Tutkimusten perusteella näyttää selvältä, että tuetun työn järjestämisessä on suuria alueellisia ja paikkakunta- tai organisaatiokohtaisia eroja. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on jo vuosia sitten tehnyt linjauksen, että kehitysvammaisille asiakkaille ei etsitä avotyötoimintapaikkoja, vaan palkkatyösuhteisia työpaikkoja. Lisäksi Helsingissä on resursoitu työhönvalmennukseen ja työpaikkojen etsintään. Helsinki on todennut tuetun työllistymisen työhönvalmennuksen olevan myös julkistaloudellisesti kannattavaa toimintaa. Kaupungin toteuttaman vaihtoehtoiskustannusanalyysin (Ylipaavalniemi 2004) mukaan julkiset säästöt ylittivät kustannukset 34 prosentilla – eli jokaista toimintaan allokoitua euroa kohti saavutettiin 1,34 euron säästöt.

Kehitysvammaliiton arvion mukaan Suomen noin 25 000 työikäisestä kehitysvammaisesta henkilöstä vain noin 500 on palkkatöissä, ja ainakin 3000 työtoiminnassa olevaa kehitysvammaista henkilöä haluaisi ja kykenisi palkkatöihin. Niissä kunnissa, joissa kehitysvammaisille ihmisille tarjotaan työhönvalmennusta ja haetaan heille työsuhteisia työpaikkoja avoimilta työmarkkinoilta, työpaikkoja – myös kesätyöpaikkoja – on löytynyt monilta eri aloilta ja monenlaisista työyhteisöistä. Kehitysvammaisuuden kirjo on myös todella laaja, eli nuorilta löytyy hyvin monenlaista koulutusta ja osaamista.

Lähde: Ylipaavalniemi Pasi. Vajaakuntoisten tuettu työllistyminen Helsingissä – toiminnasta ja hyödyistä. Selvityksiä 2004:4. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto.

Millaista palautetta olette saaneet työntekijöiltä (kehitysvammaiset) entä työnantajilta koskien kehitysvammaisten kesätöitä?

Työnantajien kokemuksia kehitysvammaisista työntekijöistä -tutkimuksessa (Vesala, Klem, Ala-Kauhaluoma & Harkko, 2016) todettiin, että niillä työnantajilla, joilla on kokemusta kehitysvammaisista ihmisistä työntekijöinä, on erittäin myönteiset kokemukset kehitysvammaisista työntekijöistään.

Työnantajien mukaan kehitysvammaiset työntekijät tulevat hyvin toimeen sekä työtovereiden että asiakkaiden kanssa, heitä kohdellaan tasavertaisina, ja he vaikuttavat positiivisesti niin työyhteisön ilmapiiriin kuin organisaation imagoon. Heillä ei nähdä olevan muita suurempaa tapaturmariskiä eikä muita enempää sairauspoissaoloja. He ovat sitoutuneita työhönsä ja suoriutuvat työtehtävistään siinä missä muutkin, joskin tehtävien suorittaminen vaatii enemmän aikaa.

Varsin hyvän kokonaiskuvan kehitysvammaisten ihmisten työllisyystilanteesta ja kehitysvammaisista ihmisistä työntekijöinä antavat Kehitysvammaliiton tutkimusraportit:

Vesala Hannu T., Klem Simo, Ala-Kauhaluoma Mika ja Harkko Jaakko. Työnantajien kokemuksia kehitysvammaisista työntekijöistä. Kehitysvammaliiton selvityksiä 11/2016.

Vesala Hannu T., Klem Simo ja Ahlstén Marika. Kehitysvammaisten ihmisten työllisyystilanne 2013 – 2014. Kehitysvammaliiton selvityksiä 9/2015.

 

Asiantuntijana: Työllistymisen asiantuntija Simo Klem, Kehitysvammaliitto

www.kvl.fi