Työkyöpeli

Avoimuus palkoista

14.10.2019 klo 4:00

Keskustellaanko sinun työpaikallasi palkoista avoimesti vai vaietaanko asiasta kokonaan? Entä puhutko palkasta ystäviesi kanssa? Onko sillä edes väliä, mitä muut tienaavat?

Suomi on jännän vastakkainasettelun maa. Toisaalta kerran vuodessa kuka vain voi marssia verotoimistoon tarkistamaan kollegan tai pomon palkan ja aiheesta puhutaan viikkoja valtamedioissa, joissa julkkisten ja johtajien palkkoja syynätään pilkun tarkasti. Toisaalta kun palkasta pitäisi puhua vaikkapa sen tasa-arvoisuuden edistämisen nimissä työpaikalla, asiasta halutaan usein vaieta.

Kollegan palkan tietäminen voi aiheuttaa melkoisesti tunteita, eikä aina kovin hyviä: tieto voi pahimmillaan herättää kateutta, katkeruutta ja kolauksen itsetunnolle, enkö olekaan yhtä hyvä kuin tuo toinen. Toisaalta kollegan palkan tietäminen voi kannustaa keskusteluun pomon kanssa palkan oikeellisuudesta ja saada työntekijän sisuuntumaan ja lopulta korottamaan omaa palkkaansa. Avoimesti palkka-asioita käsittelevällä työpaikalla epävarmuus ja negatiiviset tuntemuksetkin aikanaan hälvenevät, kun kaikki ovat tiedon kanssa samalla viivalla. Lisäksi avoimessa työyhteisössä palkkatasa-arvoa on helpompi korjata, kun tilanne on kaikille selkeä.

Ystävien kohdalla tilanne voi olla sama: tieto samalla alalla toimivan kaverin palkasta voi aiheuttaa helpotuksen tunteen (huh, omani on korkeampi), herättää kateutta tai kannustaa toimiin oman palkan korottamiseksi. Yhtä kaikki, riippuu paljon ystäväpiiristä, kuinka avoimesti asiasta halutaan puhua.

Sukupolvien välillä on myös eroja siinä, kuinka tärkeänä pidetään sitä, että oma palkka on vain omassa tiedossa. Tiedän vanhemman pariskunnan, jonka osapuolet eivät tiedä toistensa palkkoja, mikä itselleni tuntuu käsittämättömältä. Toisaalta, puhumme ystäväporukassamme avoimesti palkoista ja sparraamme toisiamme palkkapyyntöjen suhteen kun työpaikan vaihto on ajankohtainen.

Mikä sitten olisi se paras tapa toimia? Ehkä hyvä nyrkkisääntö tilanteeseen kuin tilanteeseen on kunnioittaa toisen yksityisyyttä palkka-asioissa: jos aistit, ettei toinen halua avata omaansa sinulle, älä vaadi tietoa. Aika nopealla tunnustelulla saa selville, onko palkka asia, josta vastapuoli on halukas puhumaan vai ei. Siitä voi sitten jatkaa tai perääntyä. Omalla työpaikalla taas voi olla joskus paikallaan kerrata yhdessä, miten juuri omassa työyhteisössä palkasta halutaan keskustella: onko ylipäätään olemassa linjausta tai ohjetta tähän, mikä on HR:n ohje ja onko täysi palkka-avoimuus edes yritykselle mahdollinen.

Se, että palkka on tabu nyt, ei tarkoita etteikö asia voisi muuttua – uudet sukupolvet tulevat aikanaan asian todennäköisesti muuttamaan joka tapauksessa avoimemmaksi, joten miksei toimeen voisi ryhtyä jo nyt.