Varmasti me kaikki olemme kuulleet moneen kertaan fraasin “asenne ratkaisee”, osa jopa kyllästymiseen asti. Mutta onko tuossa hokemassa kuitenkin jotain perää?

Rekrytointitilanteissa moni kiinnostusta osoittava ihminen on erottunut joukosta, vaikkei CV pullistelisikaan hienoja tutkintoja tai pitkää kokemusta. Se, että ihminen osoittaa olevansa aidosti innostunut, on monesti työnantajan näkökulmasta kiinnostavampaa kuin kylmäkiskoisen asiantuntijaroolin takana piileskely.

Työelämästäkin tulee mielekkäämpää, kun asenne on kohdillaan. Jos päivästä toiseen jää voivottelemaan aikaisia heräämisiä, pitkiä työpäiviä tai vaikka työpaikan pahan makuista automaattikahvia, kierre on valmis. Ja valitettavasti negatiivisuus tarttuu, ellet ole tietoisesti päättänyt suhtautua asioihin toisin. Jokainen meistä jossain kohtaa sortuu negatiivisuuteen, se on selvää. Mutta siihen voi vaikuttaa omalla asenteellaan kuinka paljon antaa negatiivisuuden vaikuttaa. Välillä on ihan terveellistä mennä peilin eteen pohtimaan olenko juuri minä se työyhteisön myrkkymuratti, joka pilaa muidenkin motivaation. 

Mistä on sitten kysymys, kun puhutaan hankalista ihmisistä? Onko kuitenkin kyse asioista eikä niinkään ihmisistä? Toisten ihmisten motiiveja käyttäytyä miten milloinkin ei tarvitse aina ymmärtää, mutta työpaikalla pitäisi osata erottaa asiat ja ihmiset toisistaan. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Mitä jos kokeilisitkin seuraavalla kerralla vanhaa kunnon vesi hanhen selästä -tekniikkaa? Ei kaikkea tarvitse ottaa henkilökohtaisesti, sekin on asennekysymys.

Työturvallisuus on yksi ehkä merkittävimmistä osa-alueista, jossa asenteella on todellakin väliä. Asennetta tarvitaan jo siinä vaiheessa, kun alkaa pukea päälleen työvaatteita ja henkilökohtaisia suojaimia. Jostain syystä meissä suomalaisissa asuu sitkeästi ajatus, ettei juuri minulle mitään käy. Ja vaikka töissä olisi tottunut käyttämään erilaisia turvallisuutta parantavia varusteita, vapaa-ajalla on kuin toinen ihminen. Huomaan itsekin kovasti aina selitteleväni miksi käytän nastakenkiä talvella ulkona liikkuessani, vaikka kyse on henkilökohtaisesta valinnasta, jonka teen oman terveyteni puolesta.

Vaatii asennetta puuttua tilanteisiin, jotka kokee turvattomiksi. Meillä NCC:llä on käytössä Time Out -käytäntö. Se tarkoittaa, että aina on sallittua keskeyttää mikä tahansa työ, jos kokee tilanteen turvattomaksi. Vaikka tämä käytäntö on ollut jo usean vuoden ajan käytössä, se ei tee siitä silti helpompaa. Vaatii todellakin asennetta korottaa äänensä ja pysäyttää työt ja yhdessä tsekata, että homma on hallussa myös turvallisuuden näkökulmasta.

Asenne siis todellakin ratkaisee.

Terveisin,

Merja

 

Merja Alastalo on NCC Industryn pohjoismainen viestintäjohtaja, joka haluaa, vaikka väkisin, löytää kaikista asioista myös positiivisia puolia.