Monissa prosesseissa tiedetään vapautuvan hengitysilmaan nanokokoluokan hiukkasia, mutta työntekijöiden altistumista nanohiukkasille on tutkittu vasta vähän.

Itä-Suomen yliopiston ja Työterveyslaitoksen Nanoturvallisuuskeskuksen tutkijat selvittävät Työsuojelurahaston rahoittamassa hankkeessa työntekijöiden altistumistasoja nanohiukkasille konepaja-, puusepän-, ja leipomoteollisuudessa sekä kampaamoalalla hengitysvyöhykkeeltä tehtävien mittausten avulla.

Nanohiukkasten lukumääräpitoisuus ja kokojakauma muuttuvat nopeasti siirryttäessä kauemmaksi päästölähteestä ja siksi työntekijöiden altistumista on tulee arvioida henkilökohtaisilla näytekeräimillä. Myös eri lähteistä peräisin olevien nanohiukkasten ominaisuuksia, kuten muotoa ja koostumusta selvitetään. 

Mittaustekniikkaa kehitetään jatkuvasti

Monet uusista kaupallisista mittalaitteista perustuvat hiukkasten varaamiseen diffuusiovaraajalla ja määrittävät esimerkiksi hiukkasten lukumäärän tai pinta-alan niiden kantaman varauksen perusteella. Tämä on mahdollista kuitenkin vain rajoitetulla hiukkaskokoalueella ja jos läsnä on paljon varsinkin suurempia hiukkasia, mittalaitteen antama tulos voi olla virheellinen.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa suunnitellaan, valmistetaan ja testataan esierotin, jota käytetään keväällä 2016 toteutettavissa työpaikkamittauksissa. Mittauksia tehdään sekä ilman esierotinta että sen kanssa, jolloin nanohiukkasten osuus altistuksesta voidaan luotettavasti määrittää.

Tutkimuksen tavoitteena on arvioida altistumistasojen ja nanohiukkasten koostumuksen vaikutusta työntekijöiden terveysriskiin sekä työntekijöiden suojautumistason riittävyyttä ja nanohiukkasaltistuksen hallintaa työpaikoilla. Tutkimuksen loppupuolella laaditaan toimenpidesuositukset nanohiukkasaltistuksen vähentämiseksi työpaikoilla jaettavaksi esimerkiksi työterveyshuollon kautta. Tutkimuksen tulokset valmistuvat keväällä 2017.

Lähde: Työterveyslaitos

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.