YT-lain soveltuminen ja työntekijämäärän laskeminen
Korkein oikeus on ottanut kantaa yhteistoimintalain soveltumiseen yritykseen, jossa työntekijämäärä liikkuu 20 kieppeillä ja työtä tehdään epätyypillisin ehdoin.
Yhteistoimintalaki soveltuu yritykseen, jossa työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä on säännöllisesti vähintään 20. Ratkaisussa KKO:2017:86 selvitettiin, miten säännöllisten työntekijöiden määrä lasketaan, jos yrityksessä työskentelee tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä pienillä tuntimäärillä.
Tapaus koski yritystä, jonka palveluksessa oli 16–17 vakituista työntekijää. Lisäksi yrityksessä työskenteli
kuukausittain yhteensä 20–30 tunnin ajan vaihtelevasti 2–7 työntekijää. Kysymys oli siitä, sovellettiinko yritykseen yhteistoimintalakia.
Pääsääntö: osa-aikaiset ja määräaikaiset huomioidaan pääluvun mukaisesti
Pääsäännön mukaan osa-aikaiset ja määräaikaiset työntekijät huomioidaan pääluvun mukaisesti yhteistoimintalain soveltamisrajaksi säädettyä työntekijämäärää laskettaessa. Jos määräaikainen työntekijä toimii poissaolevan työntekijän sijaisena, heidät lasketaan yhdeksi työntekijäksi. Osa-aikaisten työntekijöiden tekemän työajan pituudella ei ole merkitystä työntekijämäärän laskennassa.
Poikkeus: tilapäiset työtehtävät ja lyhyet kausiluonteiset työt
Pääsäännöstä poiketen työntekijämäärän laskennassa on sallittua jättää huomioimatta yrityksessä teetettävien töiden kannalta poikkeuksellisissa tai tilapäisissä tehtävissä työskentelevät, sekä lyhyehköissä kausiluontoisissa töissä olevat työntekijät.
Käsillä olleessa tapauksessa kiinnitettiin huomiota sekä työn laatuun, että sen järjestämismuotoon poikkeuksellisuuden ja tilapäisyyden arvioimiseksi. Pullotarroitustyö kuului yrityksen päätoimialaan, joka oli laivamuonitus, eikä kyse siten ollut yksin sen perusteella poikkeuksellisesta työstä. Kyse oli toisaalta lyhyistä määräaikaisista työsopimuksista, eikä esimerkiksi toistaiseksi voimassa olevista osa-aikatyösopimuksista. Tarvittaessa töihin kutsuttavat työntekijät olivat koululaisia ja opiskelijoita, jotka kutsuttiin työhön työvuorokohtaisesti. Palkkaus määräytyi tarroitettujen juomapakkausten määrän perusteella urakkapalkkana.
Lisäksi KKO kiinnitti erityisesti huomiota tarroitustyön määrän. Työtä tehtiin yhteensä noin 20–30 tuntia kuukaudessa. Tämä vastasi kuukausitasolla yhden osa-aikaisen työntekijän lyhyttä työaikaa. KKO katsoi, että kyse oli epätyypillisistä työsuhteista, joiden huomioimiseen yhteistoimintalain soveltamisalan näkökulmasta ei ollut aiemmin otettu kantaa.
Epätyypillisissä työsuhteissa merkitystä voidaan antaa tehdyn työn määrälle
KKO linjasi, että epätyypillisissä työsuhteissa olevia työntekijöitä ei tarvitse huomioida pääluvun mukaan. Perustellumpaa on kiinnittää huomiota tehdyn työn määrään.
Ratkaisun mukaan useat lyhyissä, vain työvuoron kestoisissa, työsuhteissa työskentelevät työntekijät voidaan laskea yhdeksi työntekijäksi, kun heidän yhteenlaskettu työmäärä vastaa yhden osa-aikaisen työntekijän vähäistä työmäärää. Näillä perusteilla yhteistoimintalaki ei soveltunut yritykseen, koska sen työntekijämäärä alitti 20.
Ratkaisu selventää yhteistoimintalain soveltamisperiaatteita niille yrityksille, joissa työtä tehdään epätyypillisin ehdoin. KKO:n omaksuma tulkintalinja ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien määräaikaisten työntekijöiden kohdalla voitaisiin jatkossa kiinnittää huomiota vain tehdyn työn määrään pääluvun sijasta. Pääsäännöstä poikkeaminen on perusteltua vain poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten yrityksen toiminnan kannalta lyhyissä ja poikkeuksellisissa työsuhteissa sekä lyhytaikaisten kausityöntekijöiden kohdalla.
