Uusia sääntöjä nollatuntisopimusten käytölle
Hallitus antoi joulukuussa 2017 lakiesityksen ns. nollatuntisopimusten ja muiden vaihtelevan työajan sopimusten käytöstä. Lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan 1.6.2018.
Nollatuntisopimuksella tarkoitetaan työsopimusta, jossa työaika vaihtelee nollan ja enintään 40 viikkotunnin välillä. Vaihtelevasta työajasta voidaan sopia muullakin tavalla, kuten sopimalla tietystä työtuntien vaihteluvälistä (esimerkiksi 10–30 tuntia viikossa) tai sopimalla, että työntekijä kutsutaan töihin tarvittaessa.
Hallituksen esityksessä 188/2017 ehdotetaan useita muutoksia vaihtelevaan työaikaan perustuvien työsopimusten käytölle:
Vaihtelevan työaikaehdon käyttämistä rajoitetaan
Työsopimuslakiin lisättäisiin uusi vaihtelevaa työaikaehtoa koskeva pykälä. Vaihtelevasta työajasta ei saisi työnantajan aloitteesta sopia, jos työnantajalla on kiinteä työvoimatarve. Työajan alaraja ei saisi olla pienempi kuin mitä todellinen työvoimatarve edellyttää.
Jos toteutunut työaika kuuden kuukauden ajalta osoittaa, ettei sovittu vähimmäistyöaika vastaa työnantajan todellista työvoimatarvetta, työnantajan ja työntekijän tulee neuvotella työaikaehdon muuttamisesta. Jos uudesta vähimmäistyöajasta ei päästä sopimukseen, työnantajan on perusteltava kantansa kirjallisesti.
Muutoksia sairaus- ja irtisanomisajan palkkaan
Vaihtelevaa työaikaa tekevällä työntekijällä olisi oikeus sairausajan palkkaan, jos työkyvyttömyysajalle sovittu työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon, työvuorosta on muuten sovittu tai olosuhteisiin nähden voidaan pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut töissä.
Irtisanomisajan palkka määräytyisi viimeisen 12 viikon keskimääräisen työmäärän perusteella. Jos irtisanomisajalla työnantajan tarjoaman työn määrä alittaa viimeistä työvuoroa edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työn määrän, työnantajan olisi korvattava alituksesta aiheutunut ansionmenetys. Korvausvelvollisuutta ei ole, jos työsuhde ennen irtisanomista oli kestänyt alle kuukauden.
Suostumusta lisätyöhön rajoitetaan
Työaikalakia ehdotetaan muutettavan niin, että vaihtelevaa työaikaa tekevä työntekijä ei voisi antaa rajoituksetonta lisätyösuostumusta. Lisätyötä saisi teettää vain työntekijän kutakin kertaa tai lyhyeksi ajaksi kerrallaan antaman suostumuksen perusteella.
