Palkkasaatavien vanhentumisaika

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2020:76 oli kysymys työntekijän palkkasaatavien vanhentumisajan arvioimisesta.

Työntekijä nosti yli kahden vuoden kuluttua työsuhteen päättymisen jälkeen palkkasaataviaan koskevan kanteen. Kanne perustui siihen, että työsuhteeseen olisi pitänyt soveltaa yleissitovaa työehtosopimusta siihen sovelletun työehtosopimuksen sijasta, koska viimeksi mainitun sopimuksen oli solminut työntekijöiden puolesta yhdistys, joka ei ollut aito työntekijöiden ammattiyhdistys.

Työsopimuslain mukaan työntekijän palkkasaatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua erääntymispäivästä.

Työsuhteen päättymisen jälkeen saatava kuitenkin raukeaa, jos kannetta ei nosteta kahden vuoden kuluessa siitä, kun työsuhde on päättynyt. Jos kuitenkin työntekijän saatavan perusteena olevia työehtosopimuksen määräyksiä on pidettävä ilmeisen tulkinnanvaraisina, saatava vanhentuu vasta viiden vuoden kuluttua erääntymispäivästä.

Työehtosopimusmääräystä koskevassa tulkintakiistassa ensisijainen tulkinta- ja kanneoikeus on työehtosopimuksen osallisilla. Yleensä tulkintakiista tulee selvittää työehtosopimuksen osallisten välillä, ennen kuin työntekijä voi nostaa kanteen tulkinnanvaraisena pidetyn työehtosopimusmääräyksen perusteella. Työehtosopimuksissa on usein määräyksiä myös paikallis- ja liittotason neuvotteluista, joissa työehtosopimuksen tulkinnasta aiheutunutta erimielisyyttä on ensin yritettävä selvittää. Korkein oikeus on aiemmin ratkaisussaan KKO 2011:85 katsonut poikkeussäännön soveltuvan tilanteisiin, joissa työntekijän palkkasaatavan epäselvyys johtuu työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevan määräyksen tulkinnanvaraisuudesta.

Korkein oikeus totesi, etteivät työntekijän palkkavaatimuksen perusteena olleet työehtosopimuksen määräykset kuitenkaan olleet miltään osin tulkinnanvaraisia.

Lisäksi arvioinnissa painoarvoa annettiin sille, että työntekijä olisi voinut nostaa yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvan kanteensa välittömästi palkkasaatavan eräännyttyä. Kanteen nostamista eivät siten olleet estäneet sellaiset seikat, joilla on perusteltu kahden vuoden kanneaikaa pidempää vanhentumisaikaa tulkinnanvaraiseen työehtosopimuksen määräykseen perustuvan palkkasaatavan osalta. Näin ollen edes poikkeussäännöksen tarkoitukseen liittyvät näkökohdatkaan eivät puoltaneet pidemmän vanhenemisajan soveltamista.

Ratkaisu osoittaa, että työsuhteen päättyessä oikeus palkka- tai muuhun saatavaan pääsääntöisesti raukeaa, mikäli kannetta ei nosteta kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä.  Työsopimuslain poikkeussäännös viiden vuoden vanhentumisajasta voi kuitenkin soveltua tilanteisiin, joissa työehtosopimuksen soveltamismääräyksen tulkinnanvaraisuudesta johtuen työntekijän palkkasaatavista ilmenee epäselvyyttä.