Hovioikeuden mukaan työnantaja ei saanut yksipuolisesti heikentää työntekijän autoetua. Keskeiseksi kysymykseksi nousi työntekijän tietoisuus yhtiön autoetupolitiikan ehdoista.

Tapauksessa työntekijälle oli 1.1.2003 annettu työsuhdeautoetu rahapalkan päälle. Käyttöetuauton hintaraja oli ollut 28.000 euroa. Vuonna 2005 enimmäisarvo oli korotettu 30.000 euroon ja vuonna 2009 autoedun sisältöä muutettiin niin, että auton enimmäisarvo laskettiin 25.000 euroon.

Erimielisyys koski sitä, oliko työnantajalla oikeus yksipuolisesti alentaa autoedun arvoa ja oliko muutoksesta aiheutunut työntekijälle korvattavaa vahinkoa.

Työntekijän tosiasiallinen tietoisuus ratkaisevaa

Työntekijä oli ollut työnantajan palveluksessa vuodesta 1990 lukien. Hänellä ei ollut kirjallista työsopimusta eikä autoedusta ollut sovittu kirjallisesti. Työnantajalla oli 17.12.2002 päivätty autoedun ehtoja koskeva asiakirja, jonka mukaan työnantajalla on oikeus koska tahansa poistaa autoetu ilman kompensaatiota.

Hovioikeus totesi, että autoetu oli katsottava palkkaan rinnastettavaksi eduksi. Tällaisen edun heikentäminen yksipuolisesti on sallittua vain, jos työntekijä on ollut tietoinen edun ehdoista ja erityisesti etuuden heikentämismahdollisuudesta.

Käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat jääneen näyttämättä, että työntekijä olisi ollut tietoinen yhtiön kirjallisesta autoetupolitiikasta autoetua annettaessa. Todistajien kertomusten mukaan työnantaja ei ollut esittänyt kirjallisia ehtoja joulukuussa 2012 etua myönnettäessä. Työntekijän ei myöskään katsottu hiljaisesti hyväksyneen autoetupolitiikan ehtoja sillä perusteella, että hän oli hyväksynyt itselleen edullisen muutoksen vuonna 2005.

Sekä käräjäoikeus että hovioikeus katsoivat työntekijällä olevan oikeus 30.000 euron arvoiseen autoetuun.

Mitä vahinkoa työntekijälle katsottiin aiheutuneen?

Yhtiöön edelleen työsuhteessa olevalla työntekijällä oli vuodesta 2009 lähtien ollut käytössään hankintahinnaltaan halvempi työsuhdeauto kuin mihin hän hovioikeuden mukaan olisi ollut oikeutettu.

Hovioikeus katsoi, että autoedun enimmäisarvon alentaminen oli heikentänyt työntekijän kokonaistuloa ja vaikuttanut myös eläkekertymään. Merkitystä ei annettu sille, että halvemman työsuhdeauton vuoksi työntekijän verotus oli saattanut olla alhaisempi ja siten todelliset tulot suuremmat.

Hovioikeus laski työntekijälle aiheutuneen vahingon määrän autoedun verotusarvojen erotuksen perusteella. Hankinta-arvoltaan 30.000 ja 25.000 euron ajoneuvojen autoedun verotusarvojen erotus on ollut 70 euroa kuukaudessa. Työnantaja velvoitettiin suorittamaan työntekijälle tämä erotus, yhteensä 3.850 euroa, viivästyskorkoineen.

Huomioitava työsuhde-etuja koskevissa käytännöissä

Hovioikeuden mukaan yhtiön autoetupolitiikan kirjallisia ehtoja ei voitu soveltaa työntekijään, koska hänen ei näytetty olleen tietoinen ehdoista autoedusta sovittaessa tai myöhemminkään niitä hyväksyneen.

Ratkaisu korostaa kirjallisen sopimisen merkitystä. Myönnettäessä työsuhde-etuja on työnantajan etujen mukaista varmistaa, että työntekijä saa tiedon edun ehdoista ja siitä, millaisia muutosoikeuksia työnantaja on pidättänyt itsellään. Työntekijän tietoisuus voidaan varmistaa esimerkiksi sillä, että työntekijä kirjallisesti vahvistaa vastaanottaneensa ehdot ja olevan niistä tietoinen.  

Tämän uutiskirjeen julkaisuhetkellä Helsingin hovioikeuden tuomio 17.10.2017 nro 1247 on vailla lainvoimaa.

 

Lisää uusi kommentti