Tällä hetkellä tuntuu, että turha tärkeily ja jatkuva kasvun tavoittelu tunkevat perinteisen ihmisläheisen työsuorituksen edelle.

Törmään nykyään päivittäin ilmiöön, joka vaikeuttaa valtavasti omaa työntekoani. Ihmiset ja jopa kokonaiset yritykset priorisoivat työtehtävät päin prinkkalaa. Palaverit, lounastapaamiset ja byrokratia asetetaan konkreettisen palvelun ja työnteon edelle.

Annan esimerkin; Kirjoitan suurilevikkiseen lehteen palstaa, jossa esittelen uusia tuotteita. Viime viikolla tuli vastaan useampi tapaus, jossa tuotteista vastaavat pr-henkilöt olivat niin kiireisinä kaikenlaisissa suhteidensolmimistapahtumissa, että kesti neljä päivää saada tuotteesta vastaava henkilö kiinni.

Kun vihdoin sain yhteyden, ei henkilöltä löytynyt tarvitsemastani tuotteesta edes painokelpoista kuvaa digitaalisessa muodossa.  Porukka siis haalii uusia asiakkaita, mutta ei kykene huolehtimaan jo olemassa olevista edes sen vertaa, että saisi toimitettua omasta tuotteestaan kuvaa aikakauslehteen.

Priorisionti on tärkeä taito, joka mittaa myös tilannetajua. Ruohonjuuritasolla tapahtuva palvelu ja toiminta ovat välineet, joilla lopulta liikutaan eteenpäin. Hienot tilaisuudet, brändituotteet ja tärkeilevät palaverit eivät lopulta tee yritykselle rahaa. Tyytyväiset asiakkaat tekevät.

Suuret ja menestyneet yritykset ovat aina keskittyneet tekemään pohjatyön kunnolla, luomaan luotettavan maineen ja sitouttamaan asiakkaat. Pelkkä uusien asiakkaiden haaliminen ei johda mihinkään, jos tyytymätön asiakaskunta vuotaa ulos toisesta päästä.

Sama pätee kaikkeen palveluun. Asiakaskohtaaminen on hoidettava kunnialla loppuun saakka ja vasta sitten keskityttävä seuraavaan. Asiakkaiden uskollisuus- ja  tyytyväisyysbarometrien tulisi olla merkittävämpiä kuin uusasiakashankinnan. Pidemmän päälle vain näin voi voittaa. Ei kai kukaan halua ajatella olevansa hetkessä korvattavissa oleva hyödyke.

Koskaan ei voi tietää, kuka asiakkaista on ”arvokkain”. Tilanteet elävät, ihmiset puhuvat ja vaikutusvalta vaihtuu. Tänään huolimattomasti palvelemani tai ignooraamani ihminen voi olla huomenna pomoni. Tai hän voi olla lehden toimittaja, joka ei enää esittele edustamiani tuotteita julkaisunsa sivuilla.

Toivoisin todella, että työnteon trendi kallistuisi taas konkreettiseen tehtävänhoitoon nyt niin muodikkaan metatyön, jatkuvan palaveeraamisen, kulissien kiillotuksenja ja kasvusuunnitelmien teon sijaan.

 

 

 

 

Kommentit

totta!

Asia on juuri näin kun kirjoitit! Minäkin toivon, että pohjatyötä ja perustan luomista arvostettaisiin enemmän! Kaikki ei voi olla koko ajan vaan hienoa ja kiiltävää...

Lisää uusi kommentti