Päivittäistavaraostoksilla on kiva asioida tuttujen ja tyytyväisten kasvojen kanssa. Asiakas vaistoaa, kun henkilökunta ei viihdy.

Vaihdoin lähikauppani kauempana sijaitsevaan supermarkettiin, vaikka en olisi halunnut. Vanha mutta vuosikausia hyvin palvellut kauppamme sijaitsee vajaan kilometrin päässä kotoamme. Täysin remontoitu jättimarketti puolestaan parin pysäkin bussimatkan päässä.

Olin oikein tyytyväinen kodikkaaseen lähikauppaamme. Se tarjosi kaiken, mitä tarvitsimme, ja henkilökuntakin oli ehtinyt todella tutuksi.

Vuoden loppupuolella meillä vaihtui kauppias. Olimme silti suorastaan innoissamme. Luimme kaupan nettisivuilta, että uusi kauppias on kehuttu ja arvostettu, alallaan kokenut konkari.

En tiedä, mikä on mennyt pieleen, mutta lähikauppamme on kuin varjo entisestään. Hyllyissä ammottaa tyhjiä aukkoja, kätevät ja edulliset tuotteet on korvattu kalliilla trendiruoalla. Henkilökunnan piti pysyä ennallaan, mutta monia tuttuja kasvoja on kadonnut. Käytävillä kulkee ja kassoilla istuu uusi tyyppi toisensa jälkeen, oikea keikkakaruselli, jossa ketään ei opi tuntemaan. Keikkakassoja on kaupassa ollut ennenkin, mutta kaikkien eduksi usein ne samat naamat.

Surkeinta on, että henkilökunta näyttää onnettomalta, niin vanhat kuin uudetkin. Tekemisen into on lopahtanut ja tilalle on hiipinyt hyinen tunnelma. En tiedä, mikä tämän kaiken on varsinaisesti aiheuttanut. Arvelisin, että vakkarityyppien vuoroja on jostain syystä vähennetty ja nyt kenellekään ei riitä tarpeeksi tunteja. Tuttu nuori kassaneiti vihjaisi, että meininki on kovin erilaista ja vaatii runsaasti totuttelua.

Se uusi jättimarketti puolestaan. Se on kaunis, kiiltävä ja siellä on valtava valikoima kaikkea. Siellä hyörii iloinen joukko ihmisiä, jotka saavat selkeästi olla ylpeitä työstään ja työpaikastaan. Kun astelen tuossa avarassa ja fiksusti suunnitellussa tilassa, tuntuu kuin olisin oikein onnistuneessa televisiomainoksessa. Näin kiireisestä äidistä tuossa kaupassa käyminen tuntuu lähes lomalta.

Muistan oikein hyvin omat vuoteni lähikaupan hyllyttäjänä ja kassana. Myös meidän kaupassamme oli jäätävä tunnelma. Hyllyttäessä ei paljon hyräilyttänyt, aina oli joku kyttäämässä selän takana, koska on valmista tai mitä teen väärin. Kun töihin soitti sairaslomailmoituksen, piti vielä puhelimessa selitellä ettei tosiaan voi tulla edes pariksi tunniksi töihin. Äärimmilleen kiristetyt työntekijät hohkaavat ahdistusta myös asiakkaisiin.

Jos liikkeen tunnelma on erityisen huono tai erityisen hyvä, se on helposti aistittavissa. Ja asiakkaat todellakin ajelehtivat fiiliksen mukaan.

Suuret tavaratalot tietävät tämän hyvin ja käyttävät jos jonkinlaisia kikkoja asiakkaiden houkutteluun. Tuoksut kuten suklaa, leipä tai kaneli eivät välttämättä tulekaan uunissa paistuvista lämpimäisistä, vaan synteettisistä tuoksukoneista. Hidas musiikki tukee verkkaista kävelyä ja katselua – mitä kauemmin viihdyt sitä enemmän ostat. Hyväntuulinen musiikki puolestaan lisää, mitäs muutakaan, hyvää tuulta. Ja hyväntuulinen ihminen ostaa herkemmin.

Tunnelma vaikuttaa aina ostoskokemukseen. Me ihmiset olemme nostalgista porukkaa. Muistelemme lapsuusajan mökkireissujen kyläkauppoja ja sitä kodikasta kahvilaa ajomatkan varrella.

Pieni, tunnelmallinen lähikauppa on kauppiaan valttikortti. On ilmiselvää, että ihmiset on unohdettu ja tunnelma tukahdutettu, kun minä valitsen bussimatkan päässä sijaitsevan marketin oman tutun lähikauppani sijasta.

 

 

Kommentit

Hassan Molly

Hei, tarvitset kiireellistä rahoitusta kotisi, henkilökohtaisen, kaupallisen, liiketoiminnan tai minkä tahansa lainan lainaksi, ystävällisesti ota yhteyttä herra Gonzalez ja hänen miessi sähköpostiisi osoitteessa gonzalezandresloan@gmail.com

Lisää uusi kommentti