Iltaihmiset ovat heränneet huhuilemaan oikeuksiaan. Onhan jo monesti todettu, että maailma pyörii aamuihmisten ehdoilla. Ehkäpä hiukan epäreilustikin.

Freelance- etä- ja keikkatyössä voi ainakin ajoittain työskennellä oman aikataulunsa mukaisesti. Tosin usein joudumme silti toimimaan aamuaikaan, koska suurin osa ihmisistä on silloin tavoitettavissa.

On tutkittu juttu, että aamu-unisuus ja iltavirkkuus ovat osalla meistä geeneissä eikä liity mitenkään laiskuuteen tai muuhun vetelyyteen. Noin viidennes on iltaihmisiä. Useimmat meistä ovat kuitenkin elämäntilanteista ja iästä riippuen joskus aamu- ja joskus iltaihmisiä. Tämä lienee jo evoluution sanelema pakko, koska tulta oli vahdittava kaikkina vuorokaudenaikoina ja lapsiakin lienee aina hoidettu kellon ympäri.

Aamupainotteisessa maailmassa toimiminen on erityisen turhauttavaa siksi, että iltaihmisen työtehot menevät hukkaan aamuväsymyksessä kärvistellessä. Kun vireys alkaa virtaamaan luontaisesti vasta iltapäivällä, on suorastaan ajanhukkaa istua haukottelemassa työpisteellä aamuvarhaisesta asti.

Vireyttä voi toki lisätä kirkasvalolla, kofeiinilla ja vitamiineilla. Unirytmiäkin on mahdollista muutella melatoniinilla ja ”väkivaltaisella” rytmin pakottamisella. Tämä on kuitenkin lopulta yhtä luonnotonta kuin yrittää muuttaa omaa kävelytyyliään. Olisi aivan yhtä julmaa pakottaa aamuvirkusta iltaihmistä.

Iltavirkkuakin voi väsyttää armottomasti alkuillasta, ja elämä alkaa tuntua elämisen arvoiselta vaikkapa kahdeksan jälkeen illalla. Kuka silloin haluaisi mennä nukkumaan? Flow on hyvä, mieli iloinen ja luovuus huipussaan. Iltavirkulle, kuten itselleni, voi myös riittää huomattavasti lyhyempi yöuni, kunhan sen saa nukkua ajanjaksona, joka itselle sopii.

Tein nuorempana monivuorotyötä, joka sekoitti vuorokausirytmini vuosiksi. Itse asiassa en enää tiedä, mikä univaikeuksistani johtuu vuorotyöstä ja mikä luontaisista ominaisuuksistani. Nyt heräilen jälleen aikaisin leikki-ikäisen lapsen tahdissa. En ole kolmessa vuodessa tottunut aikaisiin aamuihin. Elämästämme ei tulisi mitään ilman päiväunia. Tai kahvia.

Olen tehnyt viimeiset viisitoista vuotta keikka- ja freelancer-töitä. Suurilta osin myös siitä syystä, että voin vaikuttaa omiin työaikoihini.

Itselle sopiva elämänrytmi antaa virtaa ja elämäniloa, joka näkyy arjen jokaisessa hetkessä.

Lisää uusi kommentti