Ihmisillä on suurempi tarve menestyä kuin koskaan ennen. Meille naisille opetetaan jopa lehtien sivuilla, kuinka tulla ”johtajanaisiksi”. Kannattaako tällaista käsitettä todella iskostaa nuoriin naisiin?

Nyt pitää pyrkiä ”boss ladyksi”. Tasa-arvo on aiheena vahvempi kuin koskaan. Perinteiset valtarakenteet murtuvat ja yhteiskuntaa rakennetaan tietyiltä osin uudestaan. Vanhanaikaisten tahojen mielestä joskus jopa kivuliaasti. Sosiaalisessa mediassa ei jää epäselväksi, miksi työtä tasa-arvon eteen edelleen vaaditaan.

Aiheeseen liittyen mediassa korostuu vahvasti aihe ”boss lady”, johtajanainen. Käsite tarkoittaa super-itsevarmaa naista, jota voi katsoa ylöspäin. Pysäyttämätöntä uraohjusta tai vuorenvarmaa johtajaa. Naistelehtien artikkeleissa boss ladyn ominaisuuksiksi nimetään myös uskallus olla oma itsensä, omanarvontunto, kyky sanoa ”ei”, taito ja rohkeus ylittää kaikki esteet, empatia ja rehellisyys.

Suurin osa yllä kuvatuista ominaisuuksista on toivottuja ja arvostettuja piirteitä ihan kenessä tahansa. On jopa jotenkin alentuvaa, että pystyvää naista kuvatessa pitää erikseen alleviivata, ettei saa antaa ihmisten kävellä ylitseen tai pitää osata sanoa ei. Käsittääkseni nämä ovat välttämättöimä piirteitä hyvässä esimiehessä tai johtajassa.

Tasa-arvon etu ei ole korostaa erikseen, että naispuolinen pomo olisi jotenkin erilainen kuin miespuolinen. Että naisen johtajuus olisi erityisen toivottavaa tai erityisen haastavaa.

Varsinkin kansainvälisissä julkaisuissa vilisee paljon artikkeleita aiheella ”Kuinka olla boss lady?” Kokemukseni mukaan ominaisuuksiaan ei voi väkisin siinä määrin muutella, että jos ei tunne jo valmiiksi omaavansa kykyjä ja haluja luotsata tiimiä ja pyrkiä voimakkaasti eteenpäin, ei niitä mistään ohjekirjasta voi itseensä imeä. Johtajuus ja innovatiivinen tapa toimia ovat sisäänrakennettuja ominaisuuksia, jotka joko omaa tai sitten ei.

Ja miksi, oi miksi, kaikkien naisten pitäisi nyt pyrkiä boss lady -moodiin? Kyllä ihminen voi olla kunnioitettu, arvostettu ja hyvä ihan minkälaisessa asemassa tahansa. Kunnianhimo ja henkinen kantti eivät suinkaan ole ainoita tapoja olla hieno ja pystyvä ihminen.

Tällainen hypetys johtaa jopa epätoivoisiin ratkaisuihin; Elizabeth Holmes, maailman nuorin naismiljardööri, loi omaisuutensa veritutkimuksella, joka valitettavasti nyttemmin on paljastunut valtavien menestyspaineiden aiheuttamaksi massiiviseksi petokseksi. 

Elizabethia kuvattiin jo pari vuotta sitten uudeksi Steve Jobsiksi. Maalailtiin jopa koko terveydenhuollon vallankumousta. Hän todennäköisesti aloitti uransa hyvin aikein, mutta mopo lähti käsistä mahdottomien odotusten mukana. Tähän myös media on osasyyllinen.

Ymmärrettävästi tässä maailmanajassa haluamme kuopata vanhahtavat naisen ”vaatimukset”, joita rivien välistä vieläkin joskus korostetaan. Naisen ei tietenkään tule pyrkiä olemaan nöyrä, kuuliainen, siveä ja mitä näitä antiikinaikaisia hyveitä nyt olikaan. Voisimmeko kuitenkin, hyvät ihmiset, vain vaalia kunnollisen ihmisen ominaisuuksia ja kannustaa kaikkia korostamaan omia hyviä puoliaan. Ei alistetusta sukupuolesta kai tarvitse supersankariksi syöksyä?

Ystävät, ei mukauduta muotteihin, minkäänlaisiin. Ei sanella eri sukupuolille, mikä tekee heistä parempia, voimakkaampia tai menestyvämpiä. Ei pidetä valtaa, materiaa ja asemaa ainoina hyvän elämän mittapuina.

 

 

 

 

 

 

 

Lisää uusi kommentti