Kaikilla on huonoja päiviä, mutta keikkailijan on kestettävä ne eri tavalla kuin kuukausipalkkalaisen.

On päiviä, jolloin on erityisen vaikeaa olla sosiaalinen, hymyilevä ja hyväntuulinen. Toki töissä tulisi aina olla asiallinen ja pitää suurimmat mölyt mahassa, mutta tiedätte kyllä mitä tarkoitan.

Tutut työkaverit tunnistavat, kun känkkäränkkä kyläilee ja osaavat yleensä suhtautua siihen. Kalle kannattaa jättää kokonaan rauhaan, Ellun tuuli saattaa parantua hyvällä kupposella kahvia ja Pirkkoa auttaa puhuminen.

Sen sijaan keikkaa tekevää, jopa viikottain eri paikassa työskentelevää Pekkaa ei välttämättä kukaan tunne. Jokainen keikka on ensimmäinen päivä ja silloin on tehtävä vaikutus. Ei voi ottaa rennosti, sulkeutua itseensä tai murahdella muille. Ihmiset muodostavat ensivaikutelmaansa. On skarpattava.

Aika monella keikkailijalla toki on tuttuja kohteita, joissa on tuttuja tyyppejä. Harvoin sitä silti on samalla tavalla porukassa kuin kuukausipalkkaiset. Jokainen uusi keikka pitää ansaita olemalla kaikin puolin pätevä.

Keikkailijalle on erityisen tärkeää, että huonoa oloa ja tuulta saa purkaa jossain. Jos kotona ja töissä yrittää aina vain pitää parhaat puolensa esillä, kamelin selkä kyllä katkeaa jossain kohtaa.

Kun päästä nousee höyryä tai henkilöhtaiset asiat ahdistavat, suosittelen tuulettamaan pollaa vaikkapa puhelulla ennen töihin menoa. Puhelu läheiselle auttaa myös keskellä työpäivää. Se voi pelastaa kiehahtamiselta kesken työkontaktin. Pieni avautuminen voi tehdä sisimpään ison tilan.

En oleta kenelläkään olevan aikaa meditoimiseen kesken hektisen työpäivän, mutta kireinä hetkinä on hyvä muistaa hengitellä kunnolla palleasta asti. Se antaa usein välittömän avun. Alamme vaistomaisesti hengittää pinnallisesti kesken stressaavien tilanteiden ja sepä vasta laukaiseekin oikean ikävien ilmiöiden sarjan. Koko päivän vellova väsymys, paniikin tunteet ja taistele-tai-pakene -reaktio voivat kaikki olla pinnallisesta hengityksestä johtuvia.

Ennen kaikkea on hyvä muistaa, mikä mieletön sankari olet, kun kestät huonotkin päivät ammattitaitoisesti vieraalla maaperällä vailla läheisten työkavereiden tukea. Olen vakaasti sitä mieltä, että keikkaa tekevät ovat usein harvinaisen joustavia, sosiaalisia, paksunahkaisia ja vikkelä-älyisiä – todellisia pärjääjiä.

 

Voitolla työhön -blogin kirjoittaja on vaihtelevissa keikkatöissä kannuksensa ansainnut ja kirjoittamisesta virtaa imevä ikuinen pätkätyöläinen.

 

 

 

Lisää uusi kommentti