Minilomakohde voi olla lähempänä kuin luuletkaan. Pieni paussi itseä ja ympäristöä havainnoiden antaa aivoille lepoa.

Tähän aikaan vuodesta sellainen hämärästi tuttu käsite kuin loma siintää vielä kaukana horisontissa kangastuksen lailla. Se on aivan liian etäinen antaakseen jaksamista juuri tähän hetkeen.

Loman tehtävä kaikessa yksinkertaisuudessaan on ladata meidät. Antaa meille mahdollisuus tehdä aivan muita kuin työhön liittyviä juttuja, tarjota aivoille tauko ajatuksista ja ongelmista, joita ratkomme päivittäin.

Ihan mikroskooppisen loman voi pitää keskellä päivääkin. Mieltä lepuuttavan taidepaussin, joka saattaa kasata kokoon juuri tarpeeksi mielenrauhaa ja voimaa kukistaa työpäivä omaksi voitoksemme.

Mindfulness eli tietoinen läsnäolo tai tietoisuustaito, voi kuulostaa asiaan vihkiytymättömältä turhanpäiväiseltä ja monimutkaiselta höpötykseltä. Olen itsekin täysi noviisi koko käsitteen suhteen. Olen kuitenkin saanut raapaista aiheen pintaa työympyröissä pari kertaa. Sellaisella helpolla ja yksinkertaisella mutta hedelmällisellä tavalla.

Oma kokemukseni ohjattiin jotakuinkin näin:

Sulje silmäsi. Rentouta keho ja hartiat parhaasi mukaan. Hengitä syvään vatsasta asti. Tunnustele hartia, käsi ja jalka kerrallaan, onko jossain kohtaa jännitystiloja ja yritä rentouttaa ne.

Tunnustele, millainen olosi on; stressaantunut, neutraali, iloinen, vihainen... Anna näiden ajatusten ja olotilan huuhtoa ylitsesi kuin vesi. Ne tulevat, tiedostat ne ja sitten annat niiden mennä.

Mieli lähtee herkästi vaeltamaan kauppalistaan tai työhuoliin, mutta napsauta ne hetkeksi pois päältä. Tunnustele minkälainen olotilasi on fyysisesti. Onko sinun kylmä, sopiva, lämmin? Vetääkö jostain vai tunnetko lämpimän tuulahduksen? Keskity vain tunnustelemaan oloasi.

Kuuntele sitten ympärilläsi kuuluvia ääniä. Keskity fyysiseen olemiseen ja kokemiseen.

Tätä itsensä kuuntelua kesti vain noin viisi minuuttia, mutta se oli omiaan katkaisemaan päässä junnaavien ajatusten kierteen. Edes hetkeksi. Ja se hetki on lepoa sekin.

En ole erityinen meditoija, en harrasta joogaa tai tutkiskele juuri muutenkaan itseäni. Huomasin silti, että varsinkin tällainen ohjattu henkinen paussi virkisti kuin kävelylenkki.

Maksuttomia mindfulness-appeja löytyy nykyään pilvin pilvein joka laitteeseen. Itse ainakin koen, että näin ohjattuna saan mieleni helpommin irti uristaan kuin itsekseni pohdiskelemalla. En kai kykyne pysäyttämään vaeltelevia ajatuksiani ilman, että joku käskee tehdä niin.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan hetkessä eläen, omaa oloaan kuunnellen ja kehoaan havainnoiden saa hetkellisen illuusion vapaudesta.

Lilliputtiloman voi pitää melkein missä ja milloin vain. Luurit päähän tai napit korviin ja sukellus itseen voi alkaa.

Odotan kevättä ja tilaisuutta napata kesken hektisen työpäivän 5-10 minuuttia vain itselleni. Tuulenvirettä tunnustellen, tuoksuja haistellen ja lämmöstä nauttien.

Kunhan ei venähtäisi vartiksi...

 

 

 

 

Lisää uusi kommentti