Kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta joskus omilla valinnoillaan voi hiukan höllätä nykymaailman asettamia paineita.

Tuskin maailma on koskaan ollut yhtä vaativa kuin nyt. Meidän tulee selviytyä yhä kalliimmaksi käyvässä yhteiskunnassa perässä laahaavien palkkojen varassa. Meidän tulee pelastaa maapallo ilmastokatastrofilta. Meidän tulee pelastaa lapsemme noin tsijoonalta heitä uhkaavalta asialta. Ja meidän tulee näyttää ja tuoksua hyvältä tehdessämme kaiken tämän.

Jokapäiväisistä asioista on tullut tietyllä tavalla kilpailua ja joskus voi olla vaikeaa mieltää itseään hyväksi missään. Jos ajattelit ennen, että olet vaikkapa taitava meikkaamaan tai soittamaan kitaraa, saattaa mieli muuttua, kun vierailet parissa(tuhannessa) Instagram-profiilissa.

Keskinkertaisestikin elämässä pärjääminen on yhä vaikeampaa. Ja suoraan sanoen, sanan todellisessa merkityksessä, hyvin tuntuu sujuvan vain heillä, jotka ovat terveitä, hyvin palkattuja ja omaavat erilaisia tukiverkostoja.

Mistä mahtaa johtua mutta tuttavapiirissä sairastetaan koko ajan enemmän. Autoimmuunisairaudet, syövät ja muut pahaiset jylläävät yhä useammassa kehossa. On kilpirauhassairauksia, IBS:ssää, endometrioosia, diabetestä ja vaikka mitä muuta. Kaiken kukkuraksi lääketiede ei ihan tunnu seuraavan mukana ihmisten huonossa voinnissa, vaan vaikeasti diagnosoitavat tilat leimataan ”trendisairauksiksi” tai aina yleispäteväksi masennukseksi. Hoitoa ei aina saa. Kaikki velvollisuudet pitäisi kuitenkin jaksaa, vaikka keho käy enää pelkällä tahdonvoimalla.

Kehityksen pitäisi lisätä hyvinvointiamme, mutta kun ympärilleen katselee, tulee muitakin ajatuksia mieleen. Aivan kuin olisimme ”kehittyneet” oman älyllisen kapasiteettimme ohi. Olemme kuitenkin ihmisiä, emme robotteja, mutta tunnumme vaativan teknologiaan verrattavaa osaamista ja jaksamista myös ihmiskeholta ja -mieleltä.

En usko, että meillä on kuin yksi vaihtoehto tässä kohtaa. Pysähdys tai pakki. Vaikka maailma vaatii yhä enemmän, johonkin on vedettävä raja, valittava ne itselle tärkeät asiat ja panostettava niihin.

Kaikki meistä eivät jaksa jatkuvasti muuttaa ruokavaliotaan uusien suositusten mukaan. Niinpä kukin syököön kohtuuden rajoissa sitä, mikä hyvältä tuntuu.

Vaate- ja ulkonäkötrendejä on aivan turha seurata, jos ne eivät sen suurempaa iloa tuota. Joka ikinen trendi tulee aikanaan takaisin. Niin uskomatonta kuin se onkin tässä persjalkaisten maassa, jopa leveät, pohkeen puoliväliin katkeavat culottes-housut tulivat takaisin ryminällä.

Lasten ja nuorten somen käyttö huolettaa itseänikin, mutta jotkut asiat on vain hyväksyttävä. Nyt kasvattamamme lapset ovat totaalisia diginatiiveja, joille todennäkäisesti laseroidaan näyttö silmämuniin ennen kuin he saavuttavat täysi-ikäisyyden. Me voimme vain yrittää kasvattaa heistä sen verran täysijärkisiä, että se mitä he näytöillään tekevät, olisi jossain määrin eettistä ja tervettä.

Sitten on se työ. Työ, joka joillain onnekkailla on ja jossa pitäisi kehittyä jatkuvasti. Tehdä tulosta, innovoida tai ainakin kukoistaa päivästä toiseen pätevänä kuin päivänkakkara. Työ on meistä monelle todella ristiriitainen juttu. Tärkeä mutta myös kovin kuluttava.

Meitä työntekijöitä täytyy myös huoltaa. Aivan kuin ohjelmistot ja koneet, tarvitsemme virustarkistuksia, päivityksiä, puhdistusta, virransäästöä ja huoltotaukoja. Jos nämä asiat eivät ole kunnossa, kone tilttaa väistämättä.

Moni keikkatyöläinen kokee yllättäen vähemmän paineita työasioista. Vaikka työpaikat ja työnantajat vaihtuvat, vaihtelevat myös ihmiskemiat ja toimintatavat. Toiset paikat ovat mukavampia kuin toiset, eikä huonoihin välttämättä tarvitse mennä takaisin. Painekattilassa vapaus on kovaa valuuttaa.

Nykymaailmassa emme voi vaikuttaa ympäriltä tuleviin paineisiin. Voimme vaikuttaa vain siihen, mitkä niistä noteeraamme.

 

Voitolla työhön -blogin kirjoittaja on vaihtelevissa keikkatöissä kannuksensa ansainnut ja kirjoittamisesta virtaa imevä ikuinen pätkätyöläinen.

 

 

 

 

 

 

Lisää uusi kommentti