Itsensätyöllistäjä tuppaa vaatimaan itseltään enemmän kuin muilta. Jaksamisen vuoksi on tärkeää olla ymmärtävä pomo myös itselleen.

Kun mietin toiveita, joita minulla olisi esimiehelle, korostuvat ymmärrys, empatia, jousto ja muut pehmeät arvot mielessäni. Arvostan palautetta, tsemppausta ja ohjeistusta suoritukseni parantamiseen.

Minun pomoni olen minä. Enkä aina suoriudu tästä tehtävästä niin kuin haluaisin. On oikeastaan aika uskomatonta, kuinka kova sitä voi itselleen olla, vaikka kokee olevansa ihan lungi tyyppi muiden kanssa. En minä todellakaan kohtelisi toista ihmistä näin.

En esimerkiksi pidä säännöllisiä lounastaukoja, en juuri huolehdi työergonomiastani, enkä oikein työympäristöstäkään. En anna itselleni palkankorotuksia lähes koskaan.

Työtaakan olen osaksi pakosta, osaksi omasta valinnasta, pitänyt kevyenä, sillä olen voinut huonosti jo pidemmän aikaa. Nyt kun terveysongelmia on enemmän, huomaan, että kaikesta kituuttamisesta huolimatta tämä on ollut oikea päätös.

Teen työni aina parhaani mukaan. Silti huomaan, että säksätän itselleni useammin kuin kiitän. Tuntuu, että etenkin suomalaisella naisella itseruoskinta, perfektionismi ja tyytymättömyys omaan suoritukseen ovat jo vähän kansantaudin tasolla.

Huomaan tuttavapiirissäni paljon samankaltaisuutta. Väsymystä, ahdistusta ja jatkuvaa stressiä. Suurin syyllinen tähän kaikkeen on yleensä oman pään sisältö. Asenne vaikuttaa olotilaan ja siihen, kuinka oman panoksemme ja elämämme näemme. Minä ja moni muu näemme sen täysin riittämättömänä.

Minun, omana pomonani, pitäisi ymmärtää ja myötäelää. En toivoisi, että kukaan muukaan vähättelisi ja halveksuisi heikkouksiani ja uupumustani.

Entä kun minulla meni ammatillisesti lujaa? Kun tein ja tienasin, sain asiakkaita ja haasteita toisensa perään. Olinko silloin ylpeä itsestäni? Tyytyväinen? Eheä? En erityisesti muista näitä tunteita, joten tuskinpa vain.

Omasta hyvinvoinnista lintsaaminen ja itsensä piiskaaminen eivät ole koskaan lisänneet hyvää. Hetkellisesti voi saada enemmän aikaiseksi, mutta pidemmän päälle voimia kuluu nopeammin kuin palautuu.

Minun täytyy oppia ymmärtämään ja hyväksymään itseni samalla tavoin kuin hyväksyn kollegojeni tai ystävieni haasteet ja puutteet. Jos joku heistä itkee uupumustaan tai riittämättömyyden tunnettaan minulle, ei tulisi mieleenikään käskeä häntä skarppaamaan ja kuoppaamaan murheensa.

Päänsä pensaaseen tunkeva pomo on vahingollinen turhake missä tahansa työyhteisössä. On tärkein tehtäväni huolehtia ainoan työntekijäni hyvinvoinnista ja arvostaa hänen panostaan.

 

 

 

 

Lisää uusi kommentti