Koko elämämme kulkee matkassa myös työpaikalla. Kun taakka käy oikein raskaaksi, asiasta on hyvä mainita myös töissä.

Minä olen kantanut tällä viikolla mukanani muun muassa riiteleviä päiväkotilaisia, stressaantunutta miestä, sairastelevaa mummua, kilokaupalla ylipainoa, lomanaloituskiireitä ja pienen kylän edestä terveyshuolia.

No ihan totta, en ole kaikkia konkreettisesti sylissä kantanut, mutta mielessä ne ovat koko konkkaronkka riehuneet ihan rajattomasti.

Aika harva meistä varmaan kykenee jättämään henkilökohtaista elämäänsä täysin työpaikan ulkopuolelle. Ja silti on yllättävän vaikea muistaa, että työtoverin reaktiot ja käytös liittyvät yleensä myös siihen, mitä yksityiselämässä tapahtuu.

Terveydentila ja elämän haasteet näkyvät työnteossa. Tämä on ollut itsellenikin kynnys, mutta rohkaisen silti kertomaan esimiehelle, kun elämä käy rankaksi. On ihan oikeasti parempi vähän mokailla tai löysäillä, kun sille on syy.

Joskus kertominen voi jopa helpottaa tilannetta hiukan. Työnantaja voi tarjota vaikkapa etätyömahdollisuutta tai muokata työaikajärjestelyitä.

Näin friikkuna etätyö on aina voimassa. Haluan kuitenkin tämän hetkisen työyhteisöni tietävän, että mahdolliset unohtelut ja satunnaiset mokat eivät ole välinpitämättömyyttä, vaan johtuvat ongelmista, joihin haen jo apua.

Väärinkäsitysten vuoresta voi tulla valtava, kun pää ei toimi entiseen tapaan, mutta häpeä tai ylpeys estää asiasta kertomisen.

Kaikilla ei välttämättä ole kovin lämpimät välit lähimmän esimiehen ja työtovereiden kanssa. Tässä tapauksessa ongelmista voi vihjaista myös esimiehen esimiehelle, henkilöstöhallintoon tai luottamusmiehelle.

Eikä asioista tarvitse yksityiskohtaisesti kertoa, kyllä ihmisen täytyy ymmärtää, kun kuulee, että terveyden tai perheen kanssa on haasteita.

Vaikka koko yksityiselämä ei olisikaan katasfrofialuetta, meillä kaikilla on huonoja päiviä. Yleensä ahdistaa enemmän peitellä ahdistusta kuin purkaa sitä. Ihmiset ymmärtävät, ettei kukaan voi olla aurinkoinen kaiken aikaa.

Itse olen suhteellisen vähän tekemisissä kollegoideni kanssa ja tunnettu hymyileväisyydestä ja hyväntuulisuudestani. Nyt koen, että on suorastaan terveydelleni haitallista joustaa ja säteillä entiseen malliin. Iloisen ja eloisan esittäminen väsyttää.

On aivan luonnollista, että tuttavat kummastelevat kärkkäämpää ja hillitympää olemustani. Välttääkseni väärinymmärryksiä ja loukkaantumisia, olenkin puhunut aika avoimesti olostani.

Haluan kuitenkin tässä kohtaa korostaa, että omien asioiden jatkuva kaataminen kollegani niskaan ei ole ok. Asioista avautuminen riippuu toki hurjasti siitä, kuinka läheinen työkaveri on. Työpaikka, vaikka empatiaa toivottavasti pursuaakin, ei ole terapialaitos, jossa kaiken ajan voi käyttää omiin ongelmiin.

Pehmeämmät arvot alkavat olla trendi työkulttuurissakin. Ihmisen pitää saada olla heikko ja haavoittuva myös työpaikalla. Tunteet ovat myös luovuuden lähtökohta. Jos robotin tunnemaailma on työssä vaadittava ominaisuus, tulee asia mainita työpaikkailmoituksessa.

 

 

 

 

Lisää uusi kommentti