Riittämättömyyden ja tyhjyyden tunne syntyy suurista vaatimuksista, joita asetamme elämälle päivittäin.

Olen viime aikoina lukenut paljon lehtiartikkeleita ja blogeja aiheesta, kun mikään ei tunnu miltään. Ilmiö, jossa ihmisellä on kaikki näennäisesti hyvin, mutta kaipuu johonkin enempään on koko ajan läsnä.

Meille syötetään joka suunnalta tätä nälkää, jossa haluamme enemmän ja parempaa. Itse asiassa me syötämme sitä toisillemme päivittäin.

Nykykulttuuri huutaa, että kaikkea täytyy koko ajan tehdä enemmän ja paremmin.  Elämäntapoja on jatkuvasti muutettava parempaan, työssä on edettävä ja työn tulee täyttää kaikki sille asetetut kriteerit, puhumattakaan perheeseen ja parisuhteeseen panostamisesta. Jokaisella elämän osa-alueella olisi oltava onnellinen ja tunnettava täyttymyksen tunteita.

Tyhjyyden tunne syntyy siitä, että näitä asioita ei voi koskaan kokonaan saavuttaa.

Moni meistä ihan fiksusti valitsee yhden ykkösprioriteetin esimerkiksi työn tai perheen. Sitten mennäänkin taas metsään, jos perfektionismi ja kaikkialta puhaltava panostamisen puhuri vie homman liian pitkälle. Kyllähän nyt se yksi valittu asia täytyy tehdä perinpohjaisesti ja kunnolla! Antaa siihen kaikkensa ja tuntea jatkuvaa huonoutta, kun kaikki ei mene niin kuin menestys- ja kasvatusoppaissa.

Eräs uusi työuupumuksesta kärsivien ryhmä ovat nuoret media-alan ihmiset ja blogivaikuttajat. Heidän ammattinsa perustuu kiinnostavuudelle, itsensä brändäykselle. Totuus on, että työn ja persoonan tiivis yhdistäminen sopii vain aniharvalle. Kilpailu alalla on niin kovaa, ettei mikään väkisin väännetty kestä. Harva meistä on niin valovoimainen, tuottelias ja aidosti kiinnostava, että sen pohjalta voi luoda vuosikausia kestävän ammatin.

Mediaseksikkäät alat ovat erityisesti nuorten tähtäimessä. Tosi-tv-kulttuuri ja some ovat luoneet maailman, jossa julkkikseksi pääsee viidessä minuutissa ja suuri osa haluaa maistaa sitä edes jossain määrin. Me esittelemme itseämme, elämäämme ja kotejamme kaikelle kansalle somessa päivittäin.

Esittely tuo aina mukanaan paineita. Kyllä minäkin viime kädessä hinkkaan vessanpöntön ja tungen tiskit koneeseen, jos kaveri tulee kylään. Some on tavallaan kuin jatkuvaa kyläilijöille siivoamista. Monesko selfie kelpaa päivitykseen?

Juuri tässä kulissien peittämässä maailmassa on tärkeämpää kuin koskaan muistaa, että pelkkä pärjääminen on ihan ok.  Asioiden hoitaminen niin, että on myös aikaa olla ja nauttia elämän pienistä hyvistä hetkistä. Lopussa ei pidetä kokeita kuka pärjäsi parhaiten eikä tiedossa todellakaan ole elämässä itsensä ylittäneen palkintoja.

Ei kai koko ajan tarvitse suorittaa, esiintyä ja edetä johonkin? Perille ei pääse kuitenkaan. Jos viihdyt työssäsi ihan hyvin, miksi ihmeessä siitä pitäisi edetä johonkin? Kaikkihan tietävät, että matka on usein hauskempi kuin päämäärä, mutta me unohdamme sen arjessa jatkuvasti. Koska se arki niin stressaavaa, väsyttävää ja ikävää. Ja miksi se on sitä? Me teemme sen sellaiseksi.

Kuinka moni touhottaa jo nyt täysillä kesälomajärjestelyjä, varailee hädissään mökkejä ja matkoja, laihduttaa rantakuntoon ja huolehtii ilmoista? Olisipa poikkeuksellista, ehkä vapauttavaakin, jos vain antaisi kesän tulla aikanaan ja viettäisi lomaa päivä kerrallaan niin auringosta kuin sadepäivistäkin nauttien.

 

Voitolla työhön -blogin kirjoittaja on vaihtelevissa keikkatöissä kannuksensa ansainnut ja kirjoittamisesta virtaa imevä ikuinen pätkätyöläinen.

 

 

Lisää uusi kommentti