Jokaisesta meistä jää jälki työyhteisöön. Se voi olla hedelmällinen tai tuhoisa.

Kun puhumme siitä, missä kohtaa työelämäämme nyt olemme, puhumme aina itsestämme. Olemme päässeet, joutuneet tai kavunneet tiettyyn asemaan tai pisteeseen. Työkulttuurille, koko työelämälle on merkitystä myös sillä, kuinka tähän pisteeseen päästiin. Jäikö jälkeen inspiroituneita ihmisiä, jopa ystäviä vai kasa savuavia ruumiita?

Työelämässä voi luovia eteenpäin monella tapaa. Useimmille se tapahtuu työnteon, kokemuksen, ajan ja jokusen onnenkantamoisen seurauksena. Kun ahkera ja pystyvä ihminen saavuttaa ammatillisen tavoitteen, on se palkitsevaa koko työkulttuurille. Vastuullisessa tehtävässä on henkilö, joka sen ansaitsee ja siitä hyötyvät myös kollegat ja alaiset.

Joskus hyvään asemaan pääsee livahtamaan väärä tyyppi.

Kun jäävi henkilö kapuaa kieroilulla tai vaikkapa suhteilla asemaan, jossa voi vaikuttaa muihin, tapahtuu monta vahinkoa. Todennäköisesti konflikteja on ilmennyt jo pitkin matkaa ja monen ihmisen työmotivaatio on saattanut saada kolauksen. Pätevämpi henkilö on ehkä sivuutettu. Ja pahinta kaikesta, nyt asioihin ja ihmisiin on vaikuttamassa kykenemätön opportunisti.

Eräs esimiehenä toiminut tuttavani kertoi tapauksesta, jossa hänellä oli alaisenaan tällainen henkilö. Ihminen, joka liittyi projekteihin ja varasti ideoita, kun ne olivat jo lähes valmiita ja otti kunnian koko showsta. Ihminen, joka puhui kollegoista vähätteleviä asioita ja itsestään korostettuja. Ihminen, joka kumarsi aina oikeaan suuntaan ja pyllisti toisaalle.

Keskitason esimiehenä oli vaikea puuttua asiaan, vaikka se oli päivänselvää. Korkeammat tasot eivät olleet näkemässä tapahtumia, eivätkä niistä paljon piitanneet, kun kokonaiskuva näytti hyvältä. Lopulta kävi niin, että kieroilijasta tuli esimies ja moni pätevämpi työntekijä irtisanoutui yrityksestä.

Tällainen henkilö käyttää muita portainaan ylöspäin. Se on niin häikäilemätöntä, että ihmisten on vaikea suhtautua sellaiseen. Tarpeeksi törkeää käytöstä on vaikea edes uskoa todeksi.

On myös olemassa ihmisiä, jotka suorastaan leijailevat asemaansa sen kaiken pätevyyden voimalla, joka heissä on. Näiden ihmisten paras puoli on se, että hyvin usein he nostavat muita mukanaan. He opettavat, mentoroivat ja levittävät yleisesti hyvää fiilistä – he ovat kuin tehtyjä työhönsä. Kaikki voittavat, kun pystyvä ja työhteisölle hyödyllinen ihminen saa enemmän vastuuta.

Meidän on aika ajoin hyvä katsoa taaksepäin työelämässä tapaamiamme sieluja ja miettiä, olinko osallisena heidän kukoistukseensa vai kärsimykseensä. Minkä hinnan muut ovat maksaneet minun työurastani?

Miksi tämä kirjoitus on Keikkatyöt -sivustolla? Siksi, että yllättävän moni on päätynyt keikkatöihin törmättyään työelämässä turhan moneen sielunsyöjään.

 

Voitolla työhön -blogin kirjoittaja on vaihtelevissa keikkatöissä kannuksensa ansainnut ja kirjoittamisesta virtaa imevä ikuinen pätkätyöläinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Lisää uusi kommentti