Joskus sisimpämme vain kuiskailee haluistaan, mutta kun se huutaa tarpeesta, kannattaa kuunnella.

Jokunen viikko sitten aloin yhtäkkiä ajatella maalaamista. Päähäni alkoi hyökyä aiheita, värejä ja ideoita. Nämä ajatukset tulivat väkisin, tekivät itselleen tilaa, eivätkä ole vieläkään poistuneet. Pursuan luomisen vimmaa.

Tällainen tunne on varmasti hyvinkin tavallinen luoville ihmisille, eritoten taiteilijoille. Outoa tässä on se, että minä en ole taiteilija. Olen maalannut viimeksi ehkä kymmenvuotiaana. En ole koskaan ollut erityinen piirtäjä. Se vähäinen luovuus, mikä minussa on, on aina suuntautunut kirjoittamiseen.

Olen voinut viime aikoina huonosti. Epäilen, että kilpirauhasessani saattaa olla vikaa. Olen ollut väsynyt, jopa uupunut, hermoni ovat olleet tiukalla ja keskittymiskyuky tiessään. Olen kirjoittanut vain pakolliset työtekstit, en mitään ”omaa”.

Sitten tuli tämä maalausvimma. Luovuuteni tuntuu vaativan ulospääsyä keinolla millä hyvänsä. Niinpä menin taideverkkokauppaan, tutkailin hiukan aihetta ja tilasin akryylimaalauksen perustarvikkeet.

Minun täytyisi olla täysi idiootti, jos en kuuntelisi tätä äänekästä ja sisukasta ääntä, joka jostain syystä sisimmästäni nyt huutaa. Alitajuntani kertoo aivan selkeästi, mitä nyt tarvitsen. Olen usein hiukan naureskellut ”taiteen palolle” ja luomisen vimmalle, jota ei kuulemma voi pysäyttää ja joka vie mukanaan. Jostain syystä se vie nyt minua, ja haluan ehdottomasti mennä mukana ja nähdä miksi.

En odota uutta uraa enkä yhtäkkistä taiteilijaneroksi muuntumista. Olen nyt jo saanut uutta väriä elämääni ihailemalla muiden taidetta ja tutkimalla metodeja, joista en ole tiennyt aiemmin mitään. Olen ruokkinut kipinää ja luonut roihun.

Tämä on tavallaan tapahtunut minulle ennenkin. Työskentelin asiakaspalvelussa, kun sain vahvan palon kirjoittamiseen. Aikani omaksi ilokseni naputeltuani, sain tilaisuuden lopettaa työni ja lähteä opiskelemaan kirjoittamista. Sillä tiellä olen ollut päälle viisitoista vuotta.

Meillä on usein sellainen mielikuva, että intuitiota, alitajuntaa ja omaa vaistoa on vaikea tulkita ja kuulla. Että kaiken ylimääräisen hälinän ja ulkopuolisen vaikutuksen keskellä ei voi olla varma, mitä itse tarvitsee ja mihin seuraavaksi suunnata niin työ- kuin yksityiselämässä.

Uskon, että kun tarve muutokseen tai kehitykseen tai on voimakkaimmillaan, oma mieli kertoo sen kyllä. Oikea suunta voi ilmaantua toistuvissa unissa, inspiraatiota pursuavissa haaveissa, jopa päivittäisessä käytöksessä. Jos vaikkapa haluat muuttaa Espanjaan, saatat alkaa nähdä ympärilläsi pelkästään kyseiseen maahan viittaavia asioita. Kun sisin on jo tehnyt päätöksensä, sen tarvitsee enää kääntää kropan suunta.

Päätökset, joita teemme itseämme kuunnellen eivät välttämättä tuo palkintoja, menestystä tai edes toivottua tulosta. Ne kuitenkin auttavat meitä poikkeamaan polulta, joka saattaa tuntua muiden rakentamalta tai muuten vain liian kapealta.

Kehomme yleensä kertoo meille jopa, mitä ravintoaineita kaipaamme. C-vitamiinin puute voi ilmetä sitrushedelmien himona ja rautavaje maksaa ajatellen. Ja se pullanhimo, se voi olla myös merkki siitä, että kaipaat elämääsi lisää lohtua, pehmeyttä ja makeutta, aivan kaikilla tasoilla.

 

 

 

Lisää uusi kommentti