Väkivallan uhka tai kokemus työssä vaatii usein myös jälkihoitoa.

Olen saanut päiväkodista palautetta, että kolmevuotiaani lyö hoitajia. Hän raivostuu päiväunille ”pakotettaessa”, puristaa pienen kätensä nyrkkiin ja paukauttaa. Meillä ei kotona lyö kukaan ketään, mutta ilmeisesti ihmisluonto ja piirretyt ovat tehneet tehtävänsä.

On kamalaa kuulla, että oma lapsi satuttaa muita. Vaikka sitten aikuisia. Asiasta on puhuttu pojan kanssa paljon. Hän pyytelee aina anteeksi ja toteaa, että on tuhmaa lyödä. Silti nyrkki heiluu, kun tilanteet eskaloituvat. Olen kiitollinen, että hän ei lyö muita lapsia, ja toivon, että hoitajat osaavat ottaa asian ammattimaisesti. Ikävä kyllä, tilanne ei varmastikaan ole heille uusi. He saavat tuta pienten lasten raivoa päivittäin.

Luin vastikään blogikirjoituksen siitä, kuinka sairaanhoitajat ja lähihoitajat kokevat työssään henkistä tai fyysistä väkivaltaa paljon luultua enemmän. Tämä on asia, jota harvoin tulee ajatelleeksi. Muistisairaat, kivulloiset tai muuten sekavassa tilassa olevat ihmiset voivat tehdä tahtomattaan pahaa ihmiselle, joka heitä avustaa ja hoitaa.

Turvallisuusalan, kasvatusalan ja hotelli- ja ravintola-alan ihmiset kokevat keskimääräistä enemmän väkivaltaa tai sen uhkaa työssään. Oli väkivalta sitten pienen lapsen tai aikuisen aiheuttamaa, on hirveää, että siitä joutuu töissä kärsimään.

Väkivaltaisen kokemuksen jälkeen henkilön pitäisi saada jälkihoitoa yhden ja enimmillään kahden vuorokauden kuluttua tapahtuneesta. Apuna toimii yleensä työterveyshuolto mutta myös asiantuntijajohtoinen jälkihoito.

Kuinka tämä todellisuudessa toteutuu? Ja missä ammateissa? Kolmevuotiaan lapsen mottaama lastentarhanopettaja tuskin tarvitsee kriisiapua. Entä humalaisen tönäisemä vartija? Tai vanhuksen potkaisema sairaanhoitaja? Kuka avun tarpeen määrittelee?

Ammateissa, joissa on väkivallan uhka, valmistaudutaan myös koulutuksella väkivallan kohtaamiseen. Voisi kuvitella, että silloin nämä tilanteet on helpompi hallita. Varsinkin fyysisen väkivallan kokemus voi silti tulla yllätyksenä. Siitä aiheutuvat henkiset oireet saattavat ilmetä vasta myöhemmin, ja tavoin, joita ei välttämättä osaa edes liittää tapahtuneeseen.

Väkivallan aiheuttamia haasteita sisältävässä työssä aiheeseen voi myös tottua ja kynnys avun hakemiseen voi kohota. On esimiesten tehtävä tarkkailla alaisiaan ja ohjata hakemaan apua, jos tilanne sitä vähänkään vaatii. Kirjassa Haastavat asiakastilanteet - väkivalta työssä (Talentum, Helsinki 2015) kerrotaan, että myös oma asenne työtä ja asiakasta kohtaan vaikuttaa väkivaltatilanteisiin.  Uhkaavat ja väkivaltaiset tilanteet ovat usein vuorovaikutustilanteita, joihin voi puhumalla vaikuttaa. Esimerkiksi tilanteiden ja ihmisten yleistäminen tiettyihin ryhmiin on vaarallista ja saattaa jopa kärjistää vaarattoman tilanteen väkivaltaiseksi.

Koetko sinä väkivaltaa työssäsi? Kuinka selviät kokemastasi?

Lisää uusi kommentti