Kevätväsymys, -ahdistus tai -masennus. Kaiken keväisen hulinan keskellä on hyvä muistaa, että joillekin kevät voi tuoda uupumusta monissa muodoissa.

Kevät ei tuo kaikille automaattisesti toivoa ja virtaa. Jotkut meistä väsyvät entisestään ja ahdistuvat siitä energian määrästä, jota nyt pitäisi pursuta joka huokosesta. Valo ja sen paljastamat virheet aiheuttavat innostuksen sijaan paineita.

Asiaa ei auta, että itsensä tuntee ilonpilaajaksi, kun ei osaa yhtyä kollektiiviseen iloon kevään saapumisesta.

Tutkijat sanovat, että kevätväsymys johtuu siitä, että valvomme valon määrän myötä pidempään, vaikka herätys on samaan aikaan. Itse ainakin nukun saman verran kuin yleensäkin, mutta olen silti uupuneempi kuin koskaan.

En tunnista olotilaani masennukseksi, sillä en koe arvottomuutta, mielihyvän puutetta tai toivottomuuden tunteita. Lähinnä koen ahdistusta ja stressiä. Ahdistusta tekemättömistä asioista, valossa leijailevasta pölystä, kesäaktiviteeteista, joihin ei löydy rahaa tai aikaa. Stressiä siitä, että karvoja täytyy alkaa ruokkoamaan, parveke laittaa kuntoon ja lapselle hankkia kokonaan uusi valikoima vaatteita.

Kevätahdistuksen erottaakin varsinaisesta masennuksesta siitä, että se väistyy, kun valoon tottuu parissa viikossa ja saa tarpeeksi unta. Vakavampi masennus puolestaan vain syvenee.

Yleisesti ottaen minua taitaa ahdistaa tämä lyhyehkö valoisa kausi, johon pitäisi ympätä bikivartalo, puhdas koti, kaikki mahdolliset lapsen kanssa tehtävät ulkoilma-aktiviteetit, luonnosta nauttiminen, lomailu - koko kesäisen elämän kirjo. Tiedän, etten taaskaan ehdi juuri mitään ennen kuin syys taas kolkuttaa kylmällä kourallaan.

Suoraan sanottuna ärsyttää lukea joka paikasta, että kevätajan väsymystä voi helposti vältellä terveellisillä elämäntavoilla. Ainakin ruuhkavuosiaan vetelevien on melko vaikeaa nauttia täysipainoinen ateria neljä kertaa päivässä, nukkua 7-9 tuntia yössä ja relailla rauhassa tarvittaessa.

Itsestäänselvät neuvot ahdistavat, kun ihmisellä ei ole mahdollisuutta niitä elämässään noudattaa.

Aika moni tuntemani ihminen on keväällä väsynyt. Siirrymme kesäaikaan, meistä puristetaan yksi tunti lisää suorituskykyä. Lämpötila ja valoisuus heittävät kuperkeikkaa, kehomme on hedelmällisempi kuin koskaan, hormonit heilahtelevat holtittomasti. Takana on pitkä työrupeama ja veroilmoituskin tarttis tehdä.

Iltaisin käymme keittiössä taistoa, kun mies vääntää kaihtimet auki ilta-auringosta nauttiakseen ja minä vampyyrin lailla kavahtaen kiinni.

Kyllä minäkin nautin ensimmäisistä krookuksista, valoisista aamuista, lämpimästä tuulenvireestä ja kevyestä pukeutumisesta. En vain saa niistä sitä mieletöntä latausta, joka tuntuu olevan monen mielestä lähes pakollista.

Ratkaisua minulla ei tähän jokavuotiseen pulmaan ole, niinpä pyydänkin armollisuutta. Työkaverit, tuttavat, ystävät ja perhe, olen pahoillani, että äksyilen tai tiuskaisen. Olen myöhässä, unohtelen ja lusmuilen. Yrittäkää ymmärtää, antakaa kahvia ja tilaa. Pääsen kyllä käyntiin pikku hiljaa.

Lisää uusi kommentti