Keikkatyössä oppii tunnistamaan työilmapiirin ongelmia ja toivottavasti myös ajan myötä käsittelemään niitä.

Keikkatyöläinen on oiva tarkkailija. Kun näkee erilaisia työpaikkoja ja -kulttuureita, oppii sivusta seuraamalla tunnistamaan toimivat ja ei-toimivat tekijät. Hiukan ulkopuolisena huomaa asioita, joita päivittäin samojen asioiden ja ihmisten kanssa työskentelevä ei näe.

Tuttavani, joka keikkailee päiväkodeissa mainitsi, että on eräs kohde, johon hän ei kovin mielellään mene. Syynä tähän on oikeastaan vain yksi ihminen. Haastavia tekijöitä toki löytyy jokaisesta paikasta, mutta tämän päiväkodin ongelma tiivistyy kuitenkin yhteen negatiivisuutta ympärilleen levittävään henkilöön.

On melko turhauttavaa, että päiväkodissa, jossa on kymmenittäin lapsia ja useita hoitajia sekä opettajia, yksi aikuinen vaikuttaa kaikkien jaksamiseen. Kuinka tämä sitten on mahdollista?

Yksikin ihminen voi yllättävän tehokkaasti arvostella muiden toimintatapoja aiheuttaen epävarmuutta. Hänen tapanaan on myös antaa lapsista ikävää palautetta muille, myös sijaisille, jolloin herää aivan turhia ennakkoluuloja. Työhänsä turhautunut voi levittää monin erinäisin tavoin aivan turhia paineita suuntaan jos toiseen.

Kukaan vakituisesta henkilökunnasta ei välttämättä tarkalleen tiedosta, mistä juorut ja arvosteleva palaute ovat lähtöisin, mutta lopulta ne kulkeutuvat kaikkien korviin.

Itsellänikin on kokemuksia työpaikoista, jotka ovat olleet myrkytettyjä yhden tai kahden mädän omenan vuoksi. Nyt en missään nimessä puhu huonoista päivistä, vaan systemaattisesta toiminnasta, jossa joku kokee oman tapansa tehdä ainoaksi oikeaksi, eikä salli muille vapaata itseilmaisua ja työnsä toteuttamista. Jos minimaalinen vähemmistö todella aiheuttaa työilmapiirin huomattavaa huonontumista, kyseessä on virherekrytointi tai asenne, jonka on muututtava.

Toisaalta keikkailijalle on korvaamatonta kokea erilaisia työkulttuureja ja oppia tunnistamaan hankaluuksia aiheuttavat tyypit sekä tulenarat tilanteet. Keikkatyö sisältää enemmän tilanteiden lukemista ja niihin sopimista kuin vakituinen työ, jossa roolit on jo jaettu.

Puolisoni käy työnjohtajana päivittäin eri työmailla. Pitämällä silmänsä ja hoksottimensa auki hän on muodostanut valtavan verkoston yhteistyökumppaneita, joiden toiminnasta hän tietää enemmän kuin rakennuttajat itse. He jopa soittelevat hänelle ja kyselevät oman työmaansa kuulumisia. Työpaikkojakin on jo jonossa odottamassa, jos nykyinen sattuisi kyllästyttämään.

Tieto on valtaa ja sitä voi kerätä keikkatyöllä.

 

 

Lisää uusi kommentti