Jatkuva kasvu ei ole ammatillisesti tai yhteiskunnallisesti kaikkien toive.

Meille on opetettu, että työelämässä kehitys ja kasvu ovat välttämättämiä. Henkilö, joka ei erityisesti halua tai toivo työnkuvansa ja yrityksensä kasvua, on outo ja vähintäänkin todella kunnianhimoton. Moni pitää esimerkiksi tyytyväisenä pätkähommia painavaa paikalleen jämähtäneenä. Kyllähän vakavasti otettavan ihmisen pitäisi pyrkiä vakituiseen, ylenemismahdollisuuksia sisältävään ”oikeaan” työhön.

Itse ajattelen, että ihminen, joka on löytänyt työn, jossa viihtyy ja jota saa tehdä jollain tapaa omien aikataulujensa mukaan, on onnekkain koko maailmassa. Olemme koukussa kasvuun, myös yksityiselämässämme. Postaamme sosiaaliseen mediaan yhä treenatumpia vartalokuvia, uudempia autoja, panostamme huvittavan paljon jopa aamiais-smoothiekulhojen koristeluun. Kilpailemme jatkuvasti täysin vieraiden ihmisten kanssa.

Myös Oxfordin yliopiston taloustieteilijä Kate Raworth on huolissaan jatkuvasti kasvavasta taloudesta. Näin hän asian ilmaisee: ”Jos joku kasvaa jatkuvasti, kutsumme sitä syöväksi.” Raworth kannattaa erilaista talouskehitystä, donitsimallia. Siinä huomioidaan myös ihmisten sosiaalinen perusta ja ekologinen katto. Donitsitaloustieteessä haetaan kaikille oikeudenmukainen, turvallinen tila, jossa elämästä voi myös nauttia, kaiken kohkaamisen ja edistymisen sijaan.

Downshiftaus ja työelämän pehmentäminen ovat olleet harmillisen tuloksettommia trendejä. Vaikka esimerkiksi etätyö lisääntyy, lisääntyvät myös tulosvaatimukset ja tarve olla tavoitettavissa jatkuvasti. Tavalla tai toisella ihmisestä halutaan enemmän irti.

Taloustieteilijät ovat pitkään luvanneet, etä kasvu ratkaisee esimerkiksi terveys- ja ympäristöongelmat sekä tuloerot. Raworthin mielestä näin olisi jo käynyt, jos olisi käydäkseen. Itse asiassa ongelmathan vain pahenevat. Kasvusta hyötyy kyllä valtavasti osa ihmisistä, noin yksi prosentti maapallon väestöstä.

Taloudellinen kasvu ja sen rajoittaminen on valtava, vaihteleva ja globaali asia. Esimerkiksi eri mailla on erilaiset tilanteet, joissa kasvu ja sen tarve vaihtelee suuresti. Kiinan bruttokansatuote on kasvanut hyvin kymmenessä vuodessa, joten he ovat alentaneet kasvuodotuksiaan.

On vaikea määritellä, mikä määrä tuotantoa ja kasvua täyttää ihmisten tarpeet mutta ei kuormita esimerkiksi ympäristöä liikaa. Myönnettävähän se on, että monessa asiassa ihmisten tarpeet ovat jo täyttyneet. Haluamme vain lisää.

Taloudellisesta kasvusta ja kehityksestä ollaan montaa mieltä. Silti kaikkien olisi hyvä pysähtyä joskus miettimään asiaa, sen seurauksia, haittoja ja hyötyjä. Toivoisin, että rauhallisesti toimiville ”omavaraisille” yrityksille ja tavalle tehdä työtä löytyisi enemmän kunnioitusta. Ei enemmän ja isomman haaliminen ole kenellekään tällä planeetalla hyväksi. Itse asiassa se on aina joltain pois, usein myös ympäristöltä.

Saisimmekohan lopulta enemmän, jos haalisimme kaikkea vähemmän?

 

 

 

 

Lisää uusi kommentti