Kun töitä on vähemmän, täytyy niiden eteen tehdä enemmän. Tai sitten kääntää kelkka ja tehdä jotain ihan muuta.

Keikka- ja freelancertöissä on juuri se hyvä puoli, että töiden määrää voi itse säännöstellä. Jaksaessaan ja halutessaan voi tehdä enemmän ja useammin. Elämän ollessa vaativaa, on myös mahdollista vähentää työtaakkaa.

Kun työvuorot tai asiakasmäärän on kutistanut minimiin, saattaa tilanne pitkään jatkuessaan jäädä päälle.

Itselläni äitiysloma loi asiakaskadon. Osan aikaa olin tietenkin kokonaan lapsen kanssa ja sitten tein vähän töitä silloin tällöin. Asiakkaat eivät odota. Tietenkään. Jos yhteistyökumppani tai palveluntarjoaja on pitkään poissa kuvioista, hankitaan uusi ja hoidetaan asiat hänen kanssaan.

Keikkatöissä työvuoroja saa usein lisää ihan pyytäessään, tosin jos pyrähtää paikalle äkkisältään vähän pystymetsästä, voi meno olla aluksi hiljaista tälläkin saralla. Enemmän ja useammin tekevät saavat helpommin vuoroja ja haluamiaan keikkoja.

Takaisin vauhtiin pääseminen vaatii enemmän työtä. Freelancerin täytyy taas heitellä verkot vesille, olla yhteydessä ihmisiin, pitää ääntä omasta tekemisestä. Kysellä ja kertoa. Täytyy tehdä valikoimatta mitä tilataan. Silti omalla kohdallani töiden hankkiminen on ollut tahmeaa.

Myönnän ensimmäisenä, että en ole maailman aktiivisin ihminen. Tykkään tehdä työni täysillä, kunhan se on jo olemassa. Asioiden aloittaminen alusta turhauttaa. Asiakassuhteiden löytäminen ja luominen, palkkioiden sopiminen ja kaikki se ilmaistyö, joka työn löytämiseen liittyy tuntuu vastenmieliseltä. Se on raskasta, kun muutenkin on käynnistysvaikeuksia.

Pohjatyö on silti tehtävä kunnolla. Tämä on vähän makuasia, mutta itselleni yksi pysyvä, hyvä asiakas on tärkeämpi kuin useampi kertadiili, joilla ei ole pidempää tulevaisuutta. Näen siis kunnolla vaivaa vakituisten asiakkaiden löytämiseen ja pitämiseen.

Suurin osa freelancereista toki elättää itsensä myös kertakeikoilla, seuraavasta sen enempää tietämättä.

Myös keikkatyöläiselle on tärkeää luoda tauon jälkeen kunnon suhteet välitystoimistoon sekä keikkatyöpaikkoihin. Toimiva ja tuttu työntekijä halutaan takaisin.

Rahahan se usein on, joka motivoi lisäämään työmäärää. Jos oma lammikko tuntuu kuivuneelta ja työt ovat kiven alla, kannattaa muistaa että keikkailija voi myös kääntää kurssia. Kun aikaa riittää, on mahdollisuus kokeilla taitojaan ihan uudellakin alalla.

Kun vapaa-aikaa jää ”oikeasta työstä”, mikä estää kokeilemasta jotain hulluakin? Maalaamasta tauluja, kirjoittamasta kirjaa tai stailaamasta kokeeksi kaverin asuntoa.

Minä meinaan jälleen kerran kirjoittaa jotain, jota kukaan ei ole tilannut tai halunnut. Jotain omaa. Jotain uutta. Jotain, jossa olisi tulevaisuutta.

 

 

 

 

 

Lisää uusi kommentti