Kaikilla on työssä huonoja kausia. Kun leipiintyminen on lopullista, on aika nostaa kytkintä.

Työnteko tökkii kaikilla aika ajoin. Saman toisto maistuu puulta, ärsyttää, turhauttaa, puuduttaa ja hyydyttää. Syynä voi olla työyhteisö, työnkuva tai muutokset omassa voinnissa, ajattelutavassa tai asenteessa.

Työhönsä voi väsyä, kyllästyä tai sitten ihan totaalisesti leipiintyä. Kun mikään työssä ei enää kiinnosta tai innosta, alkaa se näkyä ja tuntua myös ulospäin. Koko työyhteisölle ikäväksi tilanne muuttuu, kun omat tekemättömät tai huonosti tehdyt hommat kasaantuvat muiden harteille.

Olemme pelottavan riippuvaisia työpaikoistamme. Työstä saatava palkka mahdollistaa yhteiskunnassa elämisen. Monella säännöllinen on palkka on se ainoa pakottava syy raahautua joka päivä töihin.

Kun työ tuntuu todella vastenmieliseltä eikä sitä kykene hoitamaan kunnolla, on epäreilua antaa tilanteen eskaloitua sellaiseksi, jossa muut hoitavat jälkien korjailun. Lopulta tämä vaikuttaa koko työympäristöön.

Tiedän tapauksia, joissa henkilöiden työaika kuluu pääasiassa koneella surffailuun ja jopa kännykkäpelien pelaamiseen. Kuinka älyttömän turhauttavaa ja epäreilua kaikille muille. Niin niille työt hoitaville kollegoille, huonoa palvelua saaville asiakkaille tai yhteistyötahoille kuin kortistossa vuoroaan odottaville motivoituneille työnhakijoillekin.

Työpaikka ei ole mikään palkinto, joka kerran kohdalle osuttua on oma, vaikka sitä kuinka kohtelisi. Työssä jonkin aikaa ahkerana jaksettuaan ei ole voittanut loppuelämän vapaalippua säännölliseen palkkaan paikallaan istuen.

On ikävä tosiasia, että kyllästyneita tai työhönsä totaalisen sopimattomia ihmisiä näkee ja tapaa lähes päivittäin ympäröivässä yhteiskunnassa. Syyt ovat toki moninaisia, mutta vastuu muutoksesta ja motivaation löytämisestä on itsellä.

On sekä omalle että muiden jaksamiselle ja mielenterveydelle välttämätöntä tehdä vaihtoehtoisia suunnitelmia, kun oma ala ei kiinnosta. Opiskelu tai alanvaihto on toki usein vaikeaa. Pitää nähdä vaivaa, ottaa riskejä ja ehkä kituuttaa jonkin aikaa. Palkintona onkin sitten parempi arki jokaiselle tulevalle päivälle.

Totaalisen epämielekkään työn jättäminen ei ole luovuttamista, vaan fiksu, eteenpäin katsova päätös.

Monelta alalta voi siirtyä tai jättäytyä keikkatöihin. Joko murrosvaiheen ajaksi tai uutta etsimään. Muutos tekee lopulta hyvää, vaikka pelottavalta tuntuukin. Materialistisesti köyhempi elämä voi olla parempaa, jos saa tehdä mielekkäämpiä asioita.

Moni tuttavani on joutunut yt-neuvotteluissa lähtemään työstään ilman omaa aloitettaan. Osa heistä on suunnannut lopulta aivan uusille urille ja kukoistaa nyt kirkkaammin kuin koskaan ennen. Suurin osa teki siirtymäaikana keikkatöitä ja osa myös jäi sille tielle. Omasta valinnastaan.

Työpaikan vaihtaminen ei ole maailmanloppu, mutta henkinen näivettyminen inhoamallaan alalla tavallaan on.

 

Voitolla työhön -blogin kirjoittaja on vaihtelevissa keikkatöissä kannuksensa ansainnut ja kirjoittamisesta virtaa imevä ikuinen pätkätyöläinen.

 

 

 

 

Kommentit

Niin

Miten sitä kytkintä nostaa, jos edes nykyinen palkka ei riitä kaikkiin menoihin?

Lisää uusi kommentti