Monella meistä on haitallisia tapoja myös työelämässä. Joskus pienetkin muutokset johtavat parempiin valintoihin.

Minulla on varmaan tuhat itseäni sabotoivaa tapaa. Asioita, joita teen päivittäin, jotka eivät ole hyväksi minulle. Jotkut niistä tiedostan ja joitain en.

Elän murrosvaihetta elämässäni. Tarkastelen välillä elämääni suurennuslasilla ja yritän tehdä positiivisia muutoksia. Olen jopa yllättynyt tapojen ja addiktioiden muuttamisen helppoudesta, kun motivaatio on ollut kohdallaan.

Olen ollut epäsäännöllinen tupakoitsija koko aikuiselämäni. Kuluneen vuoden olin täysin koukussa aamu- ja iltasavukkeeseen. Sekä kouralliseen stressisavuja siinä välissä.

Tupakointi kuitenkin vaivasi minua päivittäin. Olen sairastanut vakavastikin ja pelkäsin tupakoinnin terveydelle haitallisia vaikutuksia. Halusin ehdottomasti eroon siitä. Silti savuke oli ensimmäinen ajatukseni aamulla sängystä raahautuessani.

Reilu kuukausi sitten lähdimme perheen kanssa risteilylle. Vaikka perheristeilyt päiväkoti-ikäisen kanssa ovatkin vähemmän rentouttavia, en todellakaan viitsinyt rampata tupakalla tihkusateessa jäätävässä Itämeren viimassa.

Unohdin kahden päivän ajan ostaa savukkeita, iltaisin en enää jaksanut lähteä navigoimaan hytistä tax freehen. Ne kaksi päivää riittivät. Katkaisivat tavan. En viitsinyt enää aloittaa uudelleen, vaikka mielitekoja toki vielä tuli. Nyt kuuden viikon jälkeen ajatuskin tupakasta ällöttää.

Hiukan sama juttu kävi, kun halusin vaihtaa lehmänmaidon kauramaitoon. Ei onnistunut koskaan, maku oli liian outo. Kunnes tuli vaihe, että puolisoni vastasi kauppaostoksista jonkin aikaa. Eikä muistanut kertaakaan ostaa lehmänmaitoa. Niinpä tyydyin kaapissa sattumalta olleeseen kauramaitoon. Nyt se maistuu mielestäni kahvissa paremmalta kuin lehmänmaito.

Tuhoisimmat tapamme toistuvat yleensä pään sisällä. Aliarvioimme ja höykytämme itseämme. Sukellamme syyllistävien ja ahdistavien ajatusten virtaan pääsemättä enää pinnalle. Jumitamme virheissämme ja heikkouksissamme. Viivytämme töiden tekoa tai teemme niitä aivan liikaa.

Oman pään sisällä toistuvat asiat ovat tapoja siinä missä ylensyöminen tai tupakointi. Olemme tottuneet tekemään tai ajattelemaan tietyllä tavalla. Ajattelutapoja voi muuttaa aivan kuin ruokatottumuksiakin. Täytyy vain tunnistaa se kohta, jossa mennään vikaan.

Kokemukseni mukaan hyvä alku on tehdä asia pari kertaa eri tavalla. Ihan kokeilla vain. Uusi tapa katkaisee kierteen ja jos siitä saa jotain positiivista, on muutos jo askelen lähempänä.

Jätätkö aina deadlinet viime tinkaan? Stressaatko ja panikoitko niistä? Niin minäkin. Nyt olen kokeillut ryhtyä hommiin huomattavan ajoissa, vaikka kaikki laiskat aivosoluni huutavat sitä vastaan. Lähestyvä deadline nimittäin tosiaan tuo virtaa koneeseen.

Haluan oikein tunnustellen kokeilla, kumpi on vähemmän kuluttavaa; Pitkin hampain johonkin ryhtyminen vai asioiden viivyttäminen ja siitä samalla ahdistuminen. Takaraivossa kolkuttavat  velvollisuudet kuluttavat yllättävän paljon energiaa.

Aivan kuin lenkille lähtö, myös epämieluisten työasioiden tekeminen muuttuu helpommaksi, kun sitä harjoittelee. Kun uuden tavan hyödyt versus haitat huomaa ihan käytännössä.

Aion myös puuttua kovalla kädellä omaa suoritustani arvosteleviin ajatuksiin. En naputa kenellekään muulle yhtä paljon kuin itselleni. Miksi juuri minä ansaitsisin näin paljon negatiivista palautetta?

 

Voitolla työhön -blogin kirjoittaja on vaihtelevissa keikkatöissä kannuksensa ansainnut ja kirjoittamisesta virtaa imevä ikuinen pätkätyöläinen.

 

 

 

 

Lisää uusi kommentti